Uuden kodin piha oli mielestäni tylsä ja ärsyttävä. Maa oli kallellaan joka suuntaan. Kaikki kehottivat odottaamaan kevääseen ja antaa innostukseni laantua. Onneksi naapurista löytyi samanlainen hullu myyrä, joka kannusti tilaamaan multakuorman.
Tilasin siis kuusi kuutiota valtavan märkää multaa kesken pahimpien syyssateiden, pyysin naapureita parkkeeraamaan autonsa pariksi päväksi muualle, värväsin mieheni kärräämään mullan parkkipaikalta parikymmentä metriä alas pihalle vesisateessa parina iltana ja itse käytin seuraavat pari kuukautta kaiken vapaa-aikani, eli pikkuisen päiväuniajan, pihan laittoon.
Olin pyytänyt jo rakennusvaiheessa saada lisää multaa, mutta rakennuttaja ei siihen suostunut. Harmi, sillä vielä tuolloin maan olisi saanut helposti kärrättyä suoraan pihalle. Nyt se piti roudata miesvoimin. Ymmärrän tosin rakennuttajaakin, seuraavaksi samaa olisi pyytäneet mahdollisesti myös muut asukkaat.
Vasemmalla alhaalla lähtötilanne, kun pienellä määrällä kiviä oli jo vähän hahmoteltu tulevaa pihaa. Välissä peräkontittain kiviä, satoja lapiollisia, tuhansia ruohonsiemenenjyviä, satoja kukkaispuleita ja perennoja, litroittain hikeä... Mutta myös raitista ilmaa, vahvistuneet käsilihakset ja ennen kaikkea, niin paljon hienompi piha, jota myös ne, jotka minua toppuuttelivat, ovat jo ehtineet kehua. Oikealla alhaalla siis tämänhetkinen tilanne ennen lumen tuloa, kun ruohonsiemenet eivät vielä ole nousseet.
ENNEN NYT
Jäihän tähän vielä keväällekin puuhaa; kiviä pitää hakea lisää, kivetyksen teko terassin sivulle (viimeinen kuva) ja alapihan reunustaminen suurimpina urakoina, mutta alan olla jo tyytyväinen. Nyt sitten jäädään odottamaan kevättä ja kukkaloistoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!