27. helmikuuta 2013

Tulipahan tehtyä

Tein Espoon työväenopiston puutyökurssilla olohuoneeseemme pienen pöydän ja rahin päälle tarjottimen. Tässä suunnitelmat, joista lähdin liikkeelle. En siis löytänyt haluamaani kaupoista, joten oli pakko tehdä itse. Näyttää ehkä vaatimattomilta, mutta olivatkin yllättävän työläitä, koska Espoon keskustan K-raudasta ostamani puu oli ostaessa liian kosteaa ja kuivuessa meni aivan kieroksi. Mitäs kierous nyt olisi pöydässä haitannut...!? Tuli kyllä mielestäni ihan kivat, vaikka suunnitelmat matkan varrella esim. värin suhteen vähän muuttuivatkin!


 


Materiaalit:
Mäntyliimapuulevy 18 x 400 x 1200 mm 9 €
lauta 50 x 50 mm äidin varastosta
Puupetsi, valkoinen n. 8 €
puunkuullotusöljy n. 6 € (petsiä ja öljyä jäi reippaasti yli)

26. helmikuuta 2013

Tarraintoilua

 Keskimäärin vähän mukavampaa maksaa tällaisia koristeellisia laskuja. 


Ostin Lidlistä halvan tarrakirjan, yli 300 tarraa 2 €:lla. Nyt raaskii liimailla tarroja joka paikkaan. Pitäisiköhän lähettää tänä vuonna ystäville tällaiset pääsiäiskortit? Tulisikohan laskut maksettua!?

25. helmikuuta 2013

Terassikausi avattu

 
Koko talven olen pitänyt terassiamme puhtaana lumesta, jotta "sitten kun kevätaurinko koittaa", pääsee välittömästi terassille nauttimaan auringosta. Odotus palkittiin! Tänään nautimme sitten terassikaakaot naapurin kanssa.

Aamupäivästä kävimme naapureiden kanssa avoimessa päiväkodissa temppuradalla. Lapset tietysti mukana. Olemme ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden viettäneet näin paljon aikaa naapureiden kanssa. Mutta mikäs on viettäessä, kun ovat niin mukavia!


Tutustuimme näihin uusiin naapureihin siis vajaa puoli vuotta sitten, kun muutimme uuteen kotiin. Ihanan samanhenkisiä ja samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Olemme kahvitelleet päivällä äitien kanssa ja muutaman kerran iltaisin myös koko perheen voimin, käyty yhdessä kuntosalilla, uimassa, syömässä sekä touhuttu hiekkalaatikon ja pyllymäkien reunalla, tietenkin tuntitolkulla.

Naapuri toi terassille mukanaan herkullista itsetekemäänsä voileipäkakkua. Katselimme pihan eläinten aikaansaannoksia ja juttelimme mukavia. Nyt mieli on ihanan aurinkoinen ilmasta ja mukavista napureista!




18. helmikuuta 2013

Hikinen pulkkalenkki


  1. Jalkaan pitävät, kuviopohjaiset kengät. 
  2. Mies ja lapsi pulkkaan loivasti mäkisessä maastossa. 
  3. Ei muuta kuin menoksi. Alamäissä juokse pulkan perässä.

Hapottaa jaloissa jo muutaman sadan metrin kapuamisen jälkeen. Meillä on kotiovelta reilu puolen kilometrin lenkki. Siitä puolet on nousua ja puolet laskua. Alamäissä annan pulkalle kunnon vauhdit ja juoksen itse perässä. Pari kertaa lenkki ympäri ja hyvän puuskutuksen, hapot ja hien saa aikaan. Niin ja tietysti naapureiden naurut ja ensimmäisellä kerralla pidätystehtävissä olleiden poliisien peukutuksen.

15. helmikuuta 2013

Taapero valokuvauksessa


Kuva: Kuvamuisto
Avoimissa päiväkodeissa järjestetään ainakin Espoossa valokuvaus myös niille lapsille, jotka eivät ole päivähoidossa. Kävimme ensin Kauniaisten avoimessa perhetoiminnassa valokuvauksessa. Kuvat otti muistaakseni Seppälän koulukuvat. Kuvat olivat perinteiset tarrakuvat, kuva kehyksissä jne. Kuvia odoteltiin reilu kuukausi. Kuvat toimiteettiin päiväkotiin, josta ne piti hakea. Kun kuvat lopulta saapuivat, tyttö oli niin itkuisen näköinen, että en voinut ottaa kuvia. Ei hän ollut edes itkenyt. Ja mustelmat, jotka luvattiin photoshopata, oli ”unohtunut” jäädä tekemättä.

Jäin vaan miettimään, että miten tuo toiminta voi edes kannattaa, kun kuvia painetaan valtavasti turhaan? Tai näkyyhän se hinnoissa, ymmärrän kyllä. Ja onhan näistä koulukuvauksista saanut lukea lehdistäkin, miten ne nyt toimivat...
Ilmoitin pikkuisemme sitten myös Koulumestarin avoimen päiväkodin valokuvaukseen, jossa valokuvat otti Kuvamuisto. Heillä toiminta oli jo nykypäivässä. Kuvat tulivat kolmessa arkipäivässä sähköpostitse ladattavalla linkillä. Ja tieto vielä kännykkäänkin. Osa kuvista oli aika vinoon kuvattu tai päästä puuttui viidesosa, tämäkin ilmeisesti ihan tarkoituksella, mutta muuten onnistuneita. Ja itse sai päättää, mistä kuvasta haluaa mitäkin teettää. Kuvien hinnat olivat samaa luokkaa kuin Seppälän koulukuvilla, mutta asiakas siis itse saa päättää, mikä on paras kuva. Näin kuvan ottajalla ei mene yhtä paljon aikaa kuvien läpikäymiseen kuin edellisessä firmassa ja asiakkaatkin lienevät tyytyväisempiä. Palvelussa sanotaan, että kuvat käsitellään vasta sitten, kun on valittu, mitä teetetään. Meidän kuvat oli kyllä tainnut jäädä käsittelemättä, mutta en jaksanut valittaa. Harmitti lopulta, että teetin, itsekin olisin saanut otettua lähes yhtä hyviä... Ehkä? Mutta en painettua niitä tarrakuviksi.

Kuva: VIVA Images/ Susan

Kuva: Kuvauspalvelu Molskis
Kolmas valokuvauskokemus ei liity perinteiseen koulukuvaukseen, vaan kävimme GroupOn-tarjouksen myötä VIVA Images -valokuvaamossa. Kauniita kuvia, ammattitaitoinen kuvaaja, joka selvästi tiesi mitä teki ja mistä asiakkaat yleensä pitävät. Välillä ehkä toteutti omiakin toiveitaan... Tunnin kuvaus, muutaman viikon kuluttua pari tuntia kuvien katselua. Noin 300:sta kuvasta oli karsittu noin 30 parasta ja me sitten valkkasimme, mistä teetetään ja mitä. Teettäminen tai digikuvat CD:lle olivat aivan sikahintaisia, siis satoja euroja pienikin kuva. Materiaali, johon kuva painettiin oli kyllä ymmärtääkseni laadukasta, ei varmaankaan mitään verrattuna Canvas-tauluihin. Lisäksi minua jäi mietityttämään, että oikeudet kuvien julkaisuun ja käyttöön jää yritykselle, ellei sitä erikseen kiellä. Äkkiseltään tuntuu oudolta, että he voivat käyttää pikkuisemme nakukuviakin missä vain ilman, että ilmoittavat siitä meille. Kuvien toimitusaika venyi kohtuuttoman pitkäksi, kuvaushetkestä kolme kuukautta!!! Kun saimme vihdoin taulun, harmitti ettei taulussa ollut edes mitään kiinnityssysteemiä. Kyllä tuohon miltei 300 €:oon olisi sellaisen edes toivonut. Nyt sitten itse jotain viritystä kyhäilemään... Lisäksi puukehyksessä oli valmiiksi muutamia naarmuja.

Neljäs valokuvauskokemus on Folkhälsanin vauvauinnista, jossa Kuvauspalvelu Molskis otti valokuvat tytön istuessa veden päällä lautalla ja sukeltaessa. Vaikka tyttömme on kova sukeltamaan, juuri kuvauskerralla sukeltaminen ei huvittanut kuin yhden kerran ja emme saaneet otettua kunnon sukelluskuvia, harmi! Vedenpäälliset otokset olivat kuitenkin ihania ja iloisia.

13. helmikuuta 2013

Espoon perhetöpinät

Kävimme sunnuntaina Espoon kaupungin järjestämissä Perhetöpinöissä Espoon keskustassa, Kannusillanmäessä. Tässä lainaus tapahtumatiedoista:
Perhetöpinöissä liikkuvat 2-8- vuotiaat lapset ja vanhemmat yhdessä. Käytettävissä on mitä erilaisempia välineitä. Välineet saattavat vaihdella toimipaikan mukaan ja liikkuminen tapahtuu ilman ohjausta.
Meidän alle puolitoistavuotias sulautui porukkaan oikein hyvin. Pääasia varmaan, että osaa kävellä. Pienten puolella judotatamilla pystyisi liikkumaan kyllä vielä selvästi nuoremmatkin, jos ei ole liikaa porukkaa tallomassa pieniä

Mies oli touhuamassa pikkuisen kanssa ja minä kävin salilla samaan aikaan. Oikein hauska tapahtuma. Ehkä järjestäjiltä olisimme kaivanneet, että vetäjät erottuisivat porukasta esim. jollain kirkkaalla yhtenevällä t-paidalla tms. Nyt huomasi näitä olevan, mutta kukaan ei neuvonut meitä ensikertalaisia mitenkään tai muutoinkaan suorituspaikoilla. Tai joku ohjeistus julisteena olisi voinut olla myös ihan Paikallaan. Kiva tapahtuma kuitenkin! Hienoa että Espoo järjestää tällaisia pienten lasten perheille ilmaiseksi!




11. helmikuuta 2013

Aihetta ajattelemiseen


Kuva: Espoon seurakuntasanomat, Esse, 7.2.2013
Toinen ruutu -pilapiirrosnäyttelyn piirros.

Niin, mitä asioita vanhemman pitää lapselleen opettaa? Mitkä asiat ovat vanhempien vastuulla tai vanhempien käsissä ja mitkä eivät? Tällaisilla ajatuksilla uuteen viikkoon.

8. helmikuuta 2013

Perjantai-askartelut

Kävimme taas avoimessa päiväkodissa, Koulumestarin avoimessa päiväkodissa, Tänään askartelimme ystävänpäiväkortteja. Tässä meidän aikaansannoksemme:


Ensin pikkuinen maalasi kartongille sormiväreillä ja pensselillä oman mielensä mukaan. Siten leikkasimme yhdessä kuvioleikkureilla sydämiä ja kukkia. Pikkuinen on innokas liimaaja, joten hän liimasi kartonkia tai kuviota suoraan ja minä asettelin kuvion paikoilleen. Lopuksi leikkasimme A4-kartongin pienemmäksi, kortin kokoiseksi.



Ja kotona innostuimme askartelmaan lisää: auton ratti. Autoleikit ovat olleet kovassa huudossa sen jälkeen, kun pikkuinen sai joululahjaksi "autoliukumäen" ja muskarissa on ajettu autoa kertakäyttölautasta rattina käyttäen.




7. helmikuuta 2013

Ikean Oikea koti -kilpailu

Kävin ilmoittamassa kotimme Ikean Oikea koti-kilpailuun. Käy äänestämässä alla olevia kuvia:







Keittiö
  • Tuolit Ikea Norrnäs
  • Tabletit Ikea Klistrig
  • Ruokapöytä Isku
  • Valaisin Kodin1, Leonardo
Olohuone
  • Sohva ja nojatuolit Vepsäläinen, Adea
  • Rahi peritty
  • Pinkki kangas Marimekko Pirput parput
  • Verhokangas Ikea Minna
  • Lattiavalaisin Ikea Årstid
  • Valaisin Kodin1, Leonardo
  • Matto Mattokymppi, Loiste
  • Tapetti Eijffinger Grasia Glass Dots 301230
Lastenhuone
  • Ikeasta mm. lastenkeittiö, keittiövälineet, vihannekset, taulunkehykset, päiväpeiton Fredrika-kangas, matto, pikkupöytä, vahakangas
Makuuhuone
  • Tapetti Juvita, Life Inside
  • Päiväpeite Kodin 1
  • Kasvit, Kardemumma-ruukku, hylly, valaisimet, yöpöytä sekä matto vanhaa Ikeaa
  • Muut perittyjä