Meidän pikkuinen menee huomenna hoitoon. Minua kyllä jännittää! Tällä viikolla toinen meistä vanhemmista on lapsen mukana hoidossa pari tuntia kerrallaan. Ensi viikolla tyttö jää hoitoon yksin. Meillä on viiden tunnin sopimus. Tästä ei jousteta kuulemma yhtään vaikka jonain toisena päivänä olisi lyhyempi päivä, toisena ei silti saa olla pidempi.
Ai mikä minua jännittää? No ei ehkä jännitä, mutta mietityttää kovastikin pienen päivärytmi ja ennen kaikkea päiväunirytmi. Olen töissä neljänä päivänä viikossa: ma, ke ja pe klo 8.30-12, to klo 12-16. Tiistaisin meillä on vapaapäivä ja myös muskari klo 11.20-11.50. Hoidossa mennään päiväunille n klo 11.30, minä haen lapsen hoidosta vasta klo 12.30. Tarkoitus olisi että lapsi nukkuu päiväunet vasta kotona. Tuon tunnin hän joutuu leikkimään yksin pinnasängyssä, koska hoitajilla on tauot ja kokouksia. Kotiin tultua ehkä saan lapsen päiväunille, tai sitten hän on ehtinyt pinnasänkyleikissä jo levätä riittävästi. Tiedä nyt sitä sitten. Torstaisin on kuitenkin käytävä nukkumaan päiväkodissa klo 11.30. Ja miten tuo tiistain muskari sekoittaa pakan!?
Huoh, mikä sekametelisoppa! En ymmärrä kuinka tässä näin kävi vaikka järjestelyn piti olla helppo kaikille. Mutta pakko huomioida myös esim. Työnantajan tarpeet ja siksi torstaista tuli mitä tuli. Nyt sitten jäädään katsomaan mitä tästä tulee! Ei varmasti helpota, että pienellä on viimeiset kaksi viikkoa ollut todella voimakas "äiti-äiti" -vaihe. Välillä ei joku vieras saa edes katsoa tyttöä!
Tuosta hoidon tuntisopimuksesta vielä. Se on aivan järjetön. Jos yhtenäkin päivänä hoito ylittää viiden tunnin, edes vähän, hoitomaksu määräytyy koko kuukauden seitsemän tunnin mukaan. Tästä ollaan kuulemma ehdottoman tarkkoja. Tämä on aiheuttanut meille päänvaivaa juuri päiväunien takia ja siksi olen nyt aika vahvasti kuitenkin kallistumassa seitsemän tunnin sopimukseen, koska mahdollisesti yhtenä tai kahtena päivänä viikossa pääsen hakemaan lapsen vasta klo 12.30 ja pelkään lapsen rytmin sekoittuvan kaikesta epämääräisyydestä. Seitsemän tunnin sopimuksella pitäisin lasta vähän pidempään hoidossa, saisi nukkua päiväunet rauhassa ja syödä välipalankin. Minäkin saisin rauhassa valmistella seuraavan päivän työt, mitä työssäni tarvitsee tehdä paljon. Ja tästä kaikesta toki maksamme monta kymppiä kuussa lisää. Mutta ehkä kaikki ovat näin levollisempia.
Onneksi tätä sekametelisoppaa ei kestä montaa kuukautta ja sitten palaamme ruotuun. Ehkä jännitän aivan turhaan kaikesta. Huomenna olen ehkä jo viisaampi. Kumpa saisin työajoistakin varmuuden viimein...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!