Vaikka olen asunut miltei 30 vuotta Espoossa, nyt hävettää ihan myöntää, en ole koskaan liikkunut Espoon keskuspuistossa muutamaa vaunukävelylenkkiä lukuunottamatta. Ja silloinkin olin toisen äidin vietävissä, aivan pihalla puiston lukuisista risteyksistä ja viitoista. Ei ole vain koskaan keskuspuisto osunut koti-, työ- tai harrastusmatkojen varrelle. Nyt osui ja oli pakko heti testata tuota reittiä Kehä II:n sijaan. Ensimmäisenä päivänä olin aivan pihalla, joka risteyksen kyltit piti tarkistaa. Toisella kerralla osasin jo aika hyvin suunnistaa ja poljin 10 km:n matkan 10 minuuttia nopeammin.
Keskuspuistossa on ihanaa luontoa, muutamia lampia ja hauska portti Sunan kohdalla, Sunan huuhkajaportti.
Paluumatkalla päiväkodista on pitänyt käydä ruokkimassa Glimsin lampaat ja Yrjö-kukko kanoineen sekä istuskelemassa omenapuussa. Päiväkotihoito on muuten alkanut omia pelkotilojani huomattavasti reippaammin. Lapsi on huutanut riemunkiljahduksia, kun olemme tulleet päiväkodin pihaan, jäänyt iloisesti leikkimään muiden kanssa, syönyt hyvin, käynyt itse vessassa, ei ole itkenyt lainkaan... Vain nukkuminen sisätiloissa on aiheuttanut hämmennystä ja lapsi on pyörinyt välillä jopa tunnin sängyssä ennen nukahtamista. Onneksi hän saa olla ihan lyhyitä päiviä hoidossa ja vain kolmena, neljänä päivänä viikossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!