Toinen raskaus, rv 25

Olo on erilainen

25. raskausviikko on jo hyvässä vauhdissa. Olo on yllättävän raskas. Olen voinut koko raskauden paremmin kuin ensimmäistä lasta odottaessa, mutta olo on myös muistikuviini verrattuna erilainen. Olen pystynyt juoksemaan ja liikkumaan tehokkaammin pidempään, koska en ole telonut itseäni, kuten viimeksi ja olen pysynyt terveenä. Myös vuodenaika vaikuttaa. Viimeksi syntyi alkusyksyn vauva, nyt tulee talvivauva. Liikuntamuodot ovat nyt aivan erilaiset.

Tässä raskaudessa tuntuu, että kävelen kuin norsu. Vaapun puolelta toiselle, mitä en ole aiemmin raskaanaolevissa oikein voinut ymmärtää. Nyt olen itse sellainen. Olen myös ihmetellyt, miksi sitä vatsaa pitää koko ajan hivellä ja sivellä, kyllä muutkin näkevät ilman sivelyä, että olet raskaana. Ensimmäisessä ei siis ollut tarvetta ainakaan julkiselle sivelylle. Nytkin olen sitä pyrkinyt välttämään, mutta vauvan potkut tuntuvat aivan erilaisilta ilmeisesti istukan paikasta johtuen. Nyt istukka on uloimpana vatsassa ja potkut tuntuvat sisäelimiini, viimeksi vatsan pinnalle. Jotenkin tuntuu, että oma käsi helpottaa ja rauhoittaa nyt lasta, tai ainakin omaa oloani.

Nyt on tullut mahasta kommentteja useasti. Maha näkyy niin selvästi, että vieraammatkin uskaltavat jo onnitella ääneen. Osa sanoo, että ompa pieni vielä, osa taas, että kylläpä se on jo kasvanut isoksi. Olo itselläni on että masu olisi vähän pienempi ja leveämpi kuin edellisessä tähän aikaan, mutta sisarukseni sanovat mahan olevan isompi. Jopa isompi kuin siskollani ihan loppuraskaudessa... Edellisessä raskaudessa mahan sanottiin olevan poikamaha, ulospäin isosti kasvanut. Tyttö kuitenkin tuli. Oma kokemus lähipiiristä on, että poikamasu on leveämpi ja tyttömasu eteenpäin isompi. Mutta eihän asia aina näinkään mene.

Kengät alkavat tuntua erilaisilta jalassa kuin ennen. Viimeksikin jalkani muuttuivat raskauden ajaksi ja palautuminen kesti useamman kuukauden. Muutoksen huomasi juuri kengistä. Esimerkiksi jalkaholvi laski selvästi. Nyt hyvätkin kävelykengät ovat aiheuttaneet taas vähän pidemmällä kävelyllä kipuja eri kohtiin sääriä. Taitaa olla jalan asento siis taas muuttunut ja nivelet löystyneet.

Kuvittelin muiden toisia raskauksia seuranneena, että raskaana ollessa esikoisen pukeminen, nostelu yms. olisi kamalan rankkaa. Ja kyllä se varmaan sitä onkin vielä myöhemmin. Toistaiseksi ei ole tuntunut missään, paitsi salipäivien jälkeen. Mutta olen kyllä välillä jo lapselle perustellut, että en voi nostella enää häntä, koska masussa on jo yksi vauva. Ja hokeehan hän itsekin useasti olen iso tyttö -mantraa. Ihan varmuuden vuoksi siis olen vältellyt nostoja, jos en loppuraskaudessa enää pysty lasta kantamaan ja auttamaan tarpeeksi.

Raskauden parhaat puolet

Parasta raskaudessa on, ettei tarvitse tyhjentää kissan hiekkalaatikkoa. Kissan ulostessa on toksoplasmoositaudin vaara. Se aiheuttaa lapselle mm. kuulo- ja näkövaurioita, joita ei välttämättä heti syntymän jälkeen edes huomaa. Oli ihan hyvä kerrata tämä itsekin tässä vaiheessa, kun raskaus on aika pitkällä. Hiekkalaatikon tyhjennyksen jätin heti väliin, kun raskaus selvisi.

Toiseksi parasta on iltapalaleivät, joita mieheni jaksaa minulle tehdä lähes joka ilta. Varmasti usein vasten tahtoaankin, mutta ehkä tämä on vähintä, miten hän voi osallistua oloni kohetamiseksi. Pelottavaa vain, että pidän rituaalia jo niin itsestäänselvyytenä, että maltanko koskaan sopeutua normaaliin arkeen...

Esikoisen nukutus oli pakko ottaa projektiksi raskauden aikana. Meillä siis nukahdettiin jopa tunnin vieressä notkumisen jälkeen. Nyt nukutus kestää alle vartin, mitä nyt iltasatuun kuluu aikaa. Ja jos lapsi joskus huutelee äidin perään, on lapselle voinut selittää, että vauva tarvitsee nyt masussa ruokaa, äidin on pakko mennä nyt syömään. Nyt nukutaan. Ja lapsi on aina tyytynyt tähän.

Liikuntani raskauden aikana

Olen pystynyt tosiaan liikkumaan suht normaalisti koko raskauden. Nyt juoksu on jäänyt ja vaihtunut reippaaksi kävelyksi. Tänään kokeilin juosta ehkä 200 metriä, mutta alkoi tuntumaan kohdunpohjassa inhottavalta. Tulee kova pissahädän tunne. Vauhdikkaita jumppia olen edelleen vetänyt ja käynyt niissä itsekin. Töiden puolesta jumppia on raskausviikolle 30 asti, mutta olen jo suunnitellut loppua kohden hieman kevyempää ohjelmaa. Uinti on alkanut tuntua 1 000 metrin eli noin 20 minuutin jälkeen ikävältä alavatsassa. Vesijuoksu ei oikein innosta.  

Salitreeni on mukavaa ja tuntuu hyvältä, mutta jalkatreeniä seuraavana päivänä selkä aina vähän vihottelee. En ole mikään voimanainen, enkä ole koskaan erityisemmin voimaa tavoitellutkaan, mutta nyt penkistä nousee  3 x 10 x 30 kg ja kyykkään 50 kg painoilla 3 x 12. Jalkaprässiä ja maastavetoa (40 kg) olen vähän keventänyt alaselän ja alavatsan vihottelun vuoksi.

Pyörällä olen kulkenut töihin 1-2 kertaa viikossa. Matka on 10 km/suunta ja siinä menee uudella pyörälläni vajaa 30 minuuttia. Näiden lisäksi tulee hyötyliikutta epäsäännöllisen säännöllisesti, esim. haravoitua, sienestettyä ja tehden puutarhatöitä, jotka nyt masun kanssa tuntuvat jo liikunnalta normaalioloon verrattuna. Aika monipuolisesti liikuntaa tulee siis näin raskaanaollessakin.