30. marraskuuta 2013

Ruusuja piristykseksi

Jossakin raskauden hormonihuuruissa kiukuttelin kaikesta mahdollisesta viikon verran, kunnes mieheni ja tyttäreni lopulta toivat yhtenä päivänä valtavan suuria kauniita ruusuja ja paketin suklaata piristykseksi, vaikka minun olisi pitänyt pyytää kiukkuja anteeksi... Kiukun taustalla taisi olla vähäisempi liikkuminen supistelujen vuoksi.

No, ruusut tekivät tehtävänsä ja mieleni piristyi! Ruusut ovat olleet voimissaan jo kohta kaksi viikkoa, eikä lakastumisesta ole tietoakaan! Mahtava tuoksu niistä on valitettavasti jo hävinnyt...


28. marraskuuta 2013

Ruokamyrkytys

Syötiin eilen ilmeisesti liian kauan pakastimessa ollutta lihaa... Aamulla reagoi mies vatsavaivoilla. Hänen oli pakko jäädä pois töistä. Minullakin oli outo olo hetken, mutta se meni ripuloimalla ohi... Töissä poikkeuksellisesti istuin kokouksissa, muutaman kerran nousi pala kurkkuun, mutta ei ollut huono olo. Tunnollisena työntekijänä oksettava olo alkoi työpaikan oven sulkeuduttua. Kotona sitten tuli ylös ja kunnolla! Mutta kummasti olo helpotti!

Kolmisen viikkoa sitten olin yhden päivän todella sairaana ja silti hoidin koko päivän lasta kotona. Oli rankkaa, mutta selviydyin. Nyt kun mies oli sairaana, hän oli niin sairas, ettei lastakaan voinut hoitaa. Jäin vaan miettimään, miksi miehen sairaus on pahempi kuin naisen? Vai olenko vain liian ahdasmielinen?

27. marraskuuta 2013

Pikkujoulujumppaa

Viimeinen työpäivä jumppien ohjaajana takana ennen äitiysloman alkua. Tarkistin juuri raskausviikotkin, 30. viikolla mennään... 

Pikkujoulun kunniaksi kiinteytysjumppa vaihtui temppujumpaksi. Keski-ikäiset naiset olivat aivan innoissaan kuperkeikkojen teosta, renkaissa roikkumisesta, tasapainoilu-, hyppy- ja heittoharjoituksista. Siis perusliikuntataitojen harjoittamisesta, joita ei lapsuuden jälkeen tule juuri harjoiteltua.  Uskomatonta, kuinka kuperkeikat saivat monien pään pitkäksi aikaa todella sekaisin! Harjoittelimme myös liukkaiden kelien varalle oikeaoppista kaatumista, joista moni oli kiitollinen jo nyt. Judotaustastani on toisinaan paljon hyötyä!

Ihania naisia olen taas saanut liikuttaa! Kiitokseksi jumppaajilta sain kauniin kolmevanaisen valkoisen orkidean. En joutunut olemaan kertaakaan pois jumpista, olen yllättynyt itsekin! Nyt on hyvä mieli! 


25. marraskuuta 2013

Raskauskuulumisia

Raskaus on edennyt siihen pisteeseen, että kuorsaan kuulemma öisin ja kovaa. Enkä edes itse herää siihen. Ennen kyllä kuulin, jos joskus hengitin edes raskaasti. Nyt en sitten herää "moottorisahan surinaankaan"... Toisaalta hyvä, että osaan nukkua sikeästi!

En tiedä paljonko raskausviikkoja on kasassa, veikkasin 28-30. En osaa stressata raskaudesta, saati viikoista. Lasken aikaa laskettuun aikaan korkeintaan kuukausissa. Tiedän siis milloin lapsen laskettu aika on ja se riittää. Varmaan, jos olisi kovasti vaivoja tms. tai luppoaikaa, olisin paremmin perillä raskaudestakin. Kyllä aina välillä luen oppaista, mitä masussa tällä hetkellä tapahtuukaan, mutta en osaa stressata. En pysty ymmärtämään niitä, jotka ovat raskaudestaan niin perillä, että pystyvät viikkojen lisäksi sanomaan perään vielä päivätkin. Mutta hienoa, jos jotkut voivat elää niin täysillä raskautta stressaamatta.

Minä olen nauttinut raskaudessa suhteellisen normaalista liikunnasta, töistä ja ruoasta. Välillä joku aina tokaisee, että en voi syödä tuota tai tuota, koska hän on laittanut siihen vaikka fetaa. Olen syönyt, mutta kohtuudella. Suurimmat riskitekijät olen jättänyt pois: raa´at kalat ja lihat, maksan, keinotekoiset ruoat tai makeutusaineet, alkoholin. Juutsoista ja kahvista en ole ennenkään juuri välittänyt, tupakoinut en ole koskaan. Ajattelen, että jos tressaisin kaikesta pienistäkin asioista, se olisi suurempi paha kuin vaikka salaatin mukana joskus nautitut "väärät" siemenet.

Etukäteen olin huolissani, joudunko olemaan uudessa työssä paljon pois töistä raskauden tai esikoisen sairastelujen vuoksi. Mutta ihanaa, vain yhden päivän olemme olleet sairaina ja molemmat vielä samaan aikaan. Olen oikeasti siis nauttinut työnteosta pitkähkön, parin vuoden, kotona vietetyn putken jälkeen. Kohta sitä taas saa olla kotona ihan riittävästi. Mutta ihanaa, että töitä ei ole ollut kuitenkaan likaa, vain puolet normaalista työviikosta. Työ onkin tuntunut harrastukselta ja siksi niin kovin mieluisalta. Viikonloppuna laskin, että töitä on enää jäljellä neljä viikkoa! Hui!

Minulla on tunne, että lapsi syntyy etuajassa, viikon-kaksi. Esikoinen syntyi ultran mukaan juuri laskettuna päivänä ja etukäteen ajattelinkin ja toivoin, että hän silloin syntyisi. Saa nähdä, miten käy veikkaukseni tällä kertaa toteen.

Tämä masuasukki on varsin vauhdikas tapaus. Tuntuu, ettei hän enää juuri lepäile, vaan mahassa myllää yhtenään. Asukin liikkeet näkyvät jo ihan masua katselemalla. Tästä tulee ajoittain ystäviltä kommentteja. Paidat pomppivat miltei päälläni! Esikoinenkin liikkui, mutta ei näin rajusti, muistaakseni. Kai tämä on juuri pojan ja tytön ero. Hyvä, että pikkuinen liikkuu ja ei tarvitse olla liikkeidenkään suhteen huolissaan.

21. marraskuuta 2013

Kammottavat treenipökät

Tänään ohjaamillani jumppatunneilla kiinnitin sattumalta huomioin naisten treenihousuihin. Ketkä niitä oikein suunnittelee, luultavasti miehet? Monella paistaa kankaan läpi pikkuhousut, ihan kuvioita myöden. Ei mielestäni kovin kivan näköistä, saati seksikästä. Eikä asiaa moni taida itse tiedostaa edes. Ei itselläni ainakaan tule pyllisteltyä peilin edessä jumppavaatteet päällä katsellen, mitä pöksyjen läpi näkyy. Mutta täytyypä vissiin jatkossa katsoa tarkemmin, mitä päälleen pukee. Vanhat kunnon tuulihousut vaan jatkossa jalkaan... Tuleepa hikikin paremmin...

19. marraskuuta 2013

Joulupukin pajalla

Aloitimme hyvissä ajoin, ehkä vähän liian aikaisin? Lahjat ovat jo kääröissä, vain muutama lahja puuttuu. Meillä on jo useamman vuoden ollut perheen kanssa sopimus, että anamme toisillemme ns. kierrätyslahjoja tai hyvin halpoja lahjoja. Viime vuodet paketeista on löytynyt mm. mieheni liikelahjoina saatuja juttuja heijastimista golfpalloihin.



Askartelimme pikkuisen kanssa myös jo joulukortit. Tämäkin projekti aloitettiin ajoissa, lokakuussa keräsimme kauniita lehtiä talteen ja kuivasimme ne.Teimme myös enkeli-tähti -kortteja, koska lapsi innoistui niin kovasti pienten tähtien liimauksesta. Hyvää sorminäppäryyden harjoittelua!



17. marraskuuta 2013

Liikuntaleikkikoulu-koulutuksessa

Tämä viikonloppu kului Eslun ja Nuoren Suomen järjestämässä Liikuntaleikkikoulu-koulutuksessa. Aivan mahtavaa, olen intoa täynnä! Nyt vaan ideat toteutukseen niin kotona, pihaleikeissä naapuruston kanssa kuin työkuvioissakin. 

Koulutuksessa jäin erityisesti miettimään, miksi vanhemmilla on niin kauhean kova kiire esimerkiksi viedä lapsi liikkumaa, että lapsi täytyy kuskata autolla liikkumaan! Toisaalta mietin myös meidän vanhempien kiirettä, että mieluummin otan lapsen kainaloon kantoon kuin maltan mieleni ja annan lapsen kävellä itse. Kauhulla kuuntelin myös kouluttajien tarinoita lapsista, jotka ensimmäisen kerran tuntevat hikoilevansa koulussa tai lapsista, joilla vielä eskari-iässä on apupyörät polkupyörässä. Koulutus oli monessa mielessä siis ajatuksia herättävä  ja inspiroiva!

Pitkästä aikaa koulutuksessa oleminen palautti mieleen, kuinka raskasta takapuolelle on istuminen. Onneksi ei ole istumatyötä! Koulutus palautti mieleen myös rasittavat muut opiskelijat. Mistä tulee tarve kommentoida aivan kaikkea tai esittää itsestäänselviä kysymyksiä, näkemättä itse lainkaan vaivaa asian esim. sivun selvittämiseksi. Karrikoiden voi sanoa, että iäkkäämmät paapattavat omia asioita ja näkökulmiaan pitkästi, tylsästi ja joka asiaan. Nuoremmat taas törkeästi välillä nukkuivat pöytää vasten tai räpläsivät kännykkää. Ja kuinka ärsyttävää, että jollain on eväänä pussillinen porkkanoita. Ja niitä pitää jo muutenkin kovan rouskuttelun lisäksi syödä hiljaisessa opetustilassa suu auki... Grr...

Oli aivan mahtavaa viikontakaisten raskausvaivojen jälkeen olla taas hyvässä kunnossa ja tehdä sarjoittain kuperkeikkoja, roikkua renkaissa jne. Selkävaivat jäivät viime keskiviikon jumppatunnille, samoin supistelut. Ihanaa olla taas hyvävointinen! 

Koulutuksen tiimoilta tuli selvitettyä Espoon liikuntatarjontaa päiväkoti-ikäisille. Ajattelin palata tähän asiaan joku toinen päivä. Tein mielenkiintoisia havaintoja! 

15. marraskuuta 2013

Säkkituoli

Ostin miehelleni syntymäpäivälahjaksi säkkituolin. Ajattelin ensin ostaa Fatboyn, mutta asiaa tutkittuani päädyin selvästi halvempaan versioon Kodin 1:stä saatavaan U-S`ITiin. Ja saman tien kun säkki oli sisällä, siinä jo makoili kaksi onnellista kaverusta:


Ja kissatkin tykästyivät:


Tässä halvemmassa versiossa oli etuna hintansa lisäksi se, että tämä ei ole niin iso kuin Fatboy, mutta on vähän suurempi kuin Fatboyn junior versio. Mitat tällä 130 x 130 cm. Muuta huonoa en keksinyt ainakaan nyt heti kuin sen, että tästä löytyy huomattavasti vähemmän värivaihtoehtoja, vain neljä! Päädyin joulun punaiseen. Saa nähdä koska kyllästyn, mutta eipä harmita niin paljoa antaa säkkituolia pois verrattuna kalliimpaan versioon. Säkkituolissa saa muuten hyvän asennon selälle ja etenkin masulle nyt raskausaikana!

11. marraskuuta 2013

Mattoruokailua

Meillä ei saa syödä muualla kuin ruokapyödässä, ainakin suurimmaksi osaksi. Iltaisin mieheni kanssa saatamme syödä olohuoneessa, kun lapsi ei ole huonoa tapaamme näkemässä. Jostain syystä satsumien syöminen matolla on lapsen kohdalla poikkeus. Kai homma lähti liikkeelle aamuisesta piirrttyjen kastomisesta. Lapsi halusi mennä katsomaan piirrettyjä ennen aamupuuroa ja me vanhemmat jäimme hetkeksi vielä torkkumaan. Annoimme lapselle tuolloin lautasellisen satsumia. Nyt satsumat pitää aina saada syödä lattialla ja jostain syystä melkein aina myös selinmakuulla. Tämä ilo lapselle suotakoon. Eikä lapsi ole kyllä muuta ruokaa matolle kinunutkaan, vielä.


Mitä äiti sanoo?

Meillä on jo pari kuukautta ollut lapsen kanssa "Mitä äiti sanoo?" -vaihe. Tai välillä kysymys on vain "Mitä äiti?" useimmiten "Mitä äiti sanoo, hä, mitä?" Saman asian saattaa joutua toistamaan jopa 10 kertaa. Olen vain sinnikkäästi toistanut, vaikka välillä tekimisi mieli jo olla vastaamatta viidennen kerran jälkeen... Välillä olen kysynyt, etkö kuule vai etkö ymmärrä ja selittänyt asian vielä kerran ehkä toisilla sanoilla ja sitten asia on mennyt perille.

2-vuotiaalle on ominaista Mikä-tyyppiset kysymykset, mutta hieman minulle on jäänyt epäselväksi, joskaan en asiasta ole selvää juuri ottanutkaan, yritänkö vain toistaa yksinkertaisella, lapselle helposti ymmärrettävällä tavalla, hänelle epäselväksi jäänyttä asiaa, vai pitäisikö vain antaa olla. Mutta toistoillahan lapsi oppii. Neuvolassa kehoitettiin vaan sinnikkäästi vastaamaan uudelleen ja uudelleen lapsen samaankin kysymykseen. 2-vuotiaamme kyselee myös paljon "mikä jonkin asia on?" -kysymyksiä, mutta ne hän asettelee muotoon "on äiti?" tarkoittaen siis "mikä tämä on, äiti?" tai"kenen tämä on, äiti?"

Nyt 2v 2kk iässä tulivat "missä joku asuu?" -kysymykset. Vastaan aina paikkakunnan ja kilometrimäärän. Tänään ensimmäisen kerraan lapsi sitten tokaisi, että "Isoäiti asuu kilometrin päässä". Asiat jäävät pikkuhiljaa mieleen.

10. marraskuuta 2013

Cupcakes

En ole mikään leipuri. Vaikka luulisi äidiltä jotain periytyvän... Kyllä yläasteella tykkäsin leipoa, köksä oli aina 10 ja leivoin paljon kotonakin. Siihen se sitten taisi jäädä...

Lidliin on nyt tullut muffinsipakkauksia, johon lisätään vain maito, muna ja rasva. Ensin testasin alkuviikosta Halloweenleivoksia ja nyt loppuviikosta huomattavasti paremman kuorrutteen omaavia versioita. Suosittelen, hinta-laatu sekä valmistuksen helppous on kohdillaan. Eikä ole mitään lisäainekasoja, vaikka voisi kuvitella! 





9. marraskuuta 2013

Raskasta..

Kyllä on nyt jotenkin todella raskasta! Tämä tuli aika puskista. Alaselän kivut, uusi pahoinvointivaihe, supistuksia. Eilinen päivä oli pakko olla pois töistä, johon minusta ei ihan hevillä ole... 

Kaikki alkoi keskiviikon rajuista jumpista, luulen niin. Ainakin selkä jymähti kesken kaiken pahasti ja lopun vedin pyhällä hengellä. Perjantaina oli pakko soittaa neuvolaan. Ilmeisesti pahoinvointi ja vatsakivut ovat vain hormonaalista. Vauvalla on kaikki hyvin. Samalla selvisi, että sokerirasituskokeen tulokset olivat loistavat. Neuvolan terkkari sanoi, ettei koskaan ole nähnyt niin hyviä arvoja, tai siis että arvot ovat niin matalat jo tunnin jälkeen sokeriliuoksesta. Hassuinta neuvolakäynnissä oli se, että terkkari oli heti kirjoittamassa sairaslomaa koko loppuraskaudeksi. En kyllä vielä halua todellakaan jäädä kotiin. Toisaalta jos olo olisi perjantain kaltainen koko ajan, ei minulla olisi vaihtoehtoja. En selviytyisi töissä. 

Harmi, että tämä vaihe, tai toivottavasti vain vaihe, osui juuri mieheni syntymäpäivä- ja isänpäiväviikonlopulle. Ei ole kivaa vain makoilla sohvalla. Pystyssä alkaa heti supistelut. Tänään onneksi oli jo parempi! Ihanaa, miten kaksivuotiaskin ymmärtää, milloin aikuisella on paha olo ja hän osaa myös olla vaatimatta tuhatta asiaa päivässä. Ja tulee vielä paijaamaan, jotta äidillä olisi parempi olo! Kunnia myös miehelleni, ei ole helppoa hänellekään paapoa minua koko ajan ja kuulla vielä välillä marinat päälle...

7. marraskuuta 2013

Iltasatukirja


Tyttö sai 2-vuotis lahjaksi Polly Dunbarin Hyvää yötä Sipsu -kirjan. Tämä on ollut meillä suuri suosikki. Nyt ollaan ainakin viimeiset kaksi viikkoa luettu vain tätä kirjaa iltasaduksi. Muut eivät kelpaa. Kirjan hahmoista on tehty myös piirretty sarja, jota näytetään välillä Pikku Kakkosessa.

Ennen Sipsu-satua tytöllä oli kolme unilelua: kissa, nalle ja keppihevonen. Kaikki saivat jäädä tämän kirjan kuvan myötä


Lapsellekin piti löytyä oma pupu kainaloon. Vihdoin yli kahden vuoden jälkeen ostamani pieni Pentikin pupu kelpasi tytölle! 

4. marraskuuta 2013

Sirkuksessa

Käytiin tänään työporukalla Tanssiteatteri Hurjaruuthin Talvisirkuksen Kosmos-ennakkonäytöksessä. Aivan mahtava parituntinen! Suosittelen, mutta ehkä vasta reilu kymmenvuotiaille! Edellisestä sirkuksesta olikin kulunut miltei 10 vuotta. Silloin vielä kälyni opiskeli sirkustaidetta ja muutaman kerran pääsin katsomaan upeita esityksiä. 

Hiukan oli kyllä esityksen jälkeen noloa, kun 2/3 katselijoista lähti heti pois, vaikka esittäjät toivoivat jäävän vartiksi antamaan palautetta. Todella suuri myötähäpeä näiden lähtijöiden vuoksi! Esitys oli kuitenkin kerrassaan mahtava, kaikille ilmainen ja tarjoilutkin oli hoidettu ennen näytöstä ja väliajalla.

3. marraskuuta 2013

Vauhdikas sunnuntai

Pyhäinpäivä oli ja meni. Kävimme vähän jälkijunassa haudalla viemässä kynttilän mummolle ja isälle. Muutama muukin oli käynyt Espoon Tuomiokirkon hautausmaalla:


Hautausmaaretki lähti oikeastaan siitä, että lapsi halusi lähteä bussiretkelle, joten kävelimme hautausmaalle ja tulimme bussilla kotiin. Kotimatkalla näimme oravan, joka haki kävyn maasta ja meni puuhun nakertelemaan sitä. Voi sitä lapsen riemua luonnon pienistä ihmeistä! Illalla isoäidin luona vietetyn perhepäivällisen jälkeen kävimme vielä katsomassa mieheni peliä Kauniaisten palloiluhallissa.  Sinne täytyy tarpoa noin 90 porrasta ja pitkä kuilu. Saa nähdä jaksanko itse tarpoa tuon matkan vielä vuoden vaihteen jälkeenkin. Portaiden avulla lapsi on oppinut tunnistamaan oikean ja vasemman. "Oikea, vasen, oikea, vasen,..." x 90, kerran viikossa tuottaa tulosta.

 
Pieni osaa jo hyvin seurata peliä, ymmärtää mm. jäähyt ja kannustukset. Yleensä katsomme vain kaksi erää kolmesta. Ensimmäisen kerran lapsi halusi tänään mennä oman pallonsa ja mailansa kanssa erätauolla kentälle pelaamaan, vaikka ne ovat olleet mukana meillä joka kerta. 

Pelin jälkihiki:


Pupu parka

Pikkuisen kauniin valkoinen pupu oli vahingossa joutunut pesukoneeseen. Illalla ennen nukkumaanmenoa sitä ei löynyt mistään, kunnes huomasin, että joku valkoinen pyörii mustien pyykkien seassa. Siellähän se ja pesuohjelmaa jäljellä vartin verran. Yritettiin tarjoa täksi yöksi nallea viereen tai jotain muuta, mutta ei auttanut. Meidän oli pakko lukea kirjoja pesukoneen edessä, kunnes pesuohjelma päättyi. Olin kyllä kertonut, että pupu on käynyt pesulla ja on sitten ihan märkä. Mutta voi suru, kun tyttö näki turkkinsa kastaneen pupu-paran. Siitä alkoi toinen itku. Keksittiin kammata pupun turkki kuin tytön tukka saunan jälkeen ja kuivata se vielä hiustenkuivaajalla. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Lapsi pääsi onnellisena ja väsyneenä unten maille harmaa pupu kainalossa.




Halloween juhlat

Meillä oli eilen ihanien naapureiden kanssa upeat Halloween juhlat. Rekvisiitat oli kohdillaan niin asunnon koristeluissa, tarjoiluissa kuin kaikkien asuissakin. On kyllä mahtavaa, että naapurit ovat niin mukavia ja samanhenkisiä. Ja ollaan tosiaan tunnettu vasta vuosi. Minä olin leppäkerttu, 2-vuotiaamme kala ja mieheni hippi-mikälie.



Leppäkertun asu on varsin helppo kyhätä itse: punaiseen paitaan on ommeltu mustia täpliä ja taakse selkään lisäksi musta keskiviiva. Musta kypärähattu päähän, sekä musta trigoopaita ja legginsit päälle. Huulet ja naama punaiseksi. Hippiasu rintakarvoineen naamiaisliikkestä.



Tämä kala-asukin on kyhätty itse. Housut Lindexin alennusmyynnistä, päälle lisäksi harmaa paita ja selkään pahvista tehty selkäevä harmaaksi maalattuna ja koristeltuna paljetein. Hatun päällä myös pääpannaksi soveltuva hopeapaljettinauha Eurokankaasta.

Alla naapurin tekemiä upeita Halloween tarjoiluja.





2. marraskuuta 2013

Halloweenjumppaa

Sellon Elixiassa vietettiin tänään Black Saturdayta Halloween teemalla ja vähän erilaisella tuntiohjelmalla. Olipas mukavaa vaihtelua käydä aina vain samojen tuntien sijasta combat-tunnilla! Elixia saisi kyllä uudistaa lukkariaan!

Tunnin jälkeen fysioterapeutti-siskoni löysi viikon verran selkää jomottaneen syyn kaivelemalla takapuoltani, alaselkääni. Lonkkaluun ja ristiluun välinen nivel, si nivel, kipuilee ilmeisesti vain raskaudesta johtuvan nivelten löystymisen ja asennon muutosten vuoksi. Olen iltaisin laittanut lämpöpussin selälle, se on helpottanut, mutta nyt kannattaisi ehkä kokeilla kylmääkin... Myös kipukohdan painelu auttaa. 

Nyt rentoutuneena naapurin järjestämiin Halloween-juhliin!

1. marraskuuta 2013

Ti-Ti Nalle villitys

Meidän 2v 2kk ikäisellä tytöllä on ihan todella kova Ti-Ti Nalle villitys. Hän on kuunnellut isovanhempien luona Ti-Ti Nalle -musiikkia CD:ltä ja Elixian lapsiparkissa nähnyt DVD:ltä.

Kirjastosta varasimme Ti-Ti Nalle -musiikkia ja elokuvia, mutta monet niistä pätki ainakin osittain. Pahin villitys saatiin nyt kuitenkin laantumaan. Automatkat kuunnellaan Ti-Ti Nallea, kotona heti Ti-Ti Nallea, kohta ehkä tulee jo korvista Riitta Korpelan ääni.

Jos meidän perheelle miettii siis joululahjoja, niin Ti-Ti Nalle CD tai DVD olisi nyt kovaa kamaa! Katsotaan selvitäänkö jouluuun asti ilman, että itse sorrutaan ostamaan... Tai sitten villitys on jo ohi...

Lähde: http://www.kylpylakaupunki.fi/fi/naehtaevyydet/ti-ti-nallen-talo/