17. marraskuuta 2013

Liikuntaleikkikoulu-koulutuksessa

Tämä viikonloppu kului Eslun ja Nuoren Suomen järjestämässä Liikuntaleikkikoulu-koulutuksessa. Aivan mahtavaa, olen intoa täynnä! Nyt vaan ideat toteutukseen niin kotona, pihaleikeissä naapuruston kanssa kuin työkuvioissakin. 

Koulutuksessa jäin erityisesti miettimään, miksi vanhemmilla on niin kauhean kova kiire esimerkiksi viedä lapsi liikkumaa, että lapsi täytyy kuskata autolla liikkumaan! Toisaalta mietin myös meidän vanhempien kiirettä, että mieluummin otan lapsen kainaloon kantoon kuin maltan mieleni ja annan lapsen kävellä itse. Kauhulla kuuntelin myös kouluttajien tarinoita lapsista, jotka ensimmäisen kerran tuntevat hikoilevansa koulussa tai lapsista, joilla vielä eskari-iässä on apupyörät polkupyörässä. Koulutus oli monessa mielessä siis ajatuksia herättävä  ja inspiroiva!

Pitkästä aikaa koulutuksessa oleminen palautti mieleen, kuinka raskasta takapuolelle on istuminen. Onneksi ei ole istumatyötä! Koulutus palautti mieleen myös rasittavat muut opiskelijat. Mistä tulee tarve kommentoida aivan kaikkea tai esittää itsestäänselviä kysymyksiä, näkemättä itse lainkaan vaivaa asian esim. sivun selvittämiseksi. Karrikoiden voi sanoa, että iäkkäämmät paapattavat omia asioita ja näkökulmiaan pitkästi, tylsästi ja joka asiaan. Nuoremmat taas törkeästi välillä nukkuivat pöytää vasten tai räpläsivät kännykkää. Ja kuinka ärsyttävää, että jollain on eväänä pussillinen porkkanoita. Ja niitä pitää jo muutenkin kovan rouskuttelun lisäksi syödä hiljaisessa opetustilassa suu auki... Grr...

Oli aivan mahtavaa viikontakaisten raskausvaivojen jälkeen olla taas hyvässä kunnossa ja tehdä sarjoittain kuperkeikkoja, roikkua renkaissa jne. Selkävaivat jäivät viime keskiviikon jumppatunnille, samoin supistelut. Ihanaa olla taas hyvävointinen! 

Koulutuksen tiimoilta tuli selvitettyä Espoon liikuntatarjontaa päiväkoti-ikäisille. Ajattelin palata tähän asiaan joku toinen päivä. Tein mielenkiintoisia havaintoja! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!