25. marraskuuta 2013

Raskauskuulumisia

Raskaus on edennyt siihen pisteeseen, että kuorsaan kuulemma öisin ja kovaa. Enkä edes itse herää siihen. Ennen kyllä kuulin, jos joskus hengitin edes raskaasti. Nyt en sitten herää "moottorisahan surinaankaan"... Toisaalta hyvä, että osaan nukkua sikeästi!

En tiedä paljonko raskausviikkoja on kasassa, veikkasin 28-30. En osaa stressata raskaudesta, saati viikoista. Lasken aikaa laskettuun aikaan korkeintaan kuukausissa. Tiedän siis milloin lapsen laskettu aika on ja se riittää. Varmaan, jos olisi kovasti vaivoja tms. tai luppoaikaa, olisin paremmin perillä raskaudestakin. Kyllä aina välillä luen oppaista, mitä masussa tällä hetkellä tapahtuukaan, mutta en osaa stressata. En pysty ymmärtämään niitä, jotka ovat raskaudestaan niin perillä, että pystyvät viikkojen lisäksi sanomaan perään vielä päivätkin. Mutta hienoa, jos jotkut voivat elää niin täysillä raskautta stressaamatta.

Minä olen nauttinut raskaudessa suhteellisen normaalista liikunnasta, töistä ja ruoasta. Välillä joku aina tokaisee, että en voi syödä tuota tai tuota, koska hän on laittanut siihen vaikka fetaa. Olen syönyt, mutta kohtuudella. Suurimmat riskitekijät olen jättänyt pois: raa´at kalat ja lihat, maksan, keinotekoiset ruoat tai makeutusaineet, alkoholin. Juutsoista ja kahvista en ole ennenkään juuri välittänyt, tupakoinut en ole koskaan. Ajattelen, että jos tressaisin kaikesta pienistäkin asioista, se olisi suurempi paha kuin vaikka salaatin mukana joskus nautitut "väärät" siemenet.

Etukäteen olin huolissani, joudunko olemaan uudessa työssä paljon pois töistä raskauden tai esikoisen sairastelujen vuoksi. Mutta ihanaa, vain yhden päivän olemme olleet sairaina ja molemmat vielä samaan aikaan. Olen oikeasti siis nauttinut työnteosta pitkähkön, parin vuoden, kotona vietetyn putken jälkeen. Kohta sitä taas saa olla kotona ihan riittävästi. Mutta ihanaa, että töitä ei ole ollut kuitenkaan likaa, vain puolet normaalista työviikosta. Työ onkin tuntunut harrastukselta ja siksi niin kovin mieluisalta. Viikonloppuna laskin, että töitä on enää jäljellä neljä viikkoa! Hui!

Minulla on tunne, että lapsi syntyy etuajassa, viikon-kaksi. Esikoinen syntyi ultran mukaan juuri laskettuna päivänä ja etukäteen ajattelinkin ja toivoin, että hän silloin syntyisi. Saa nähdä, miten käy veikkaukseni tällä kertaa toteen.

Tämä masuasukki on varsin vauhdikas tapaus. Tuntuu, ettei hän enää juuri lepäile, vaan mahassa myllää yhtenään. Asukin liikkeet näkyvät jo ihan masua katselemalla. Tästä tulee ajoittain ystäviltä kommentteja. Paidat pomppivat miltei päälläni! Esikoinenkin liikkui, mutta ei näin rajusti, muistaakseni. Kai tämä on juuri pojan ja tytön ero. Hyvä, että pikkuinen liikkuu ja ei tarvitse olla liikkeidenkään suhteen huolissaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!