7. joulukuuta 2013

Pisa-tutkimuksen pohdintaa

Nyt tulee yksi syvällisemmistä blogiteksteistäni...

Oli ihanaa palata töihin parin vuoden tauon jälkeen etenkin seuraavista syistä:
1) nähdäkseni, missä tällä hetkellä mennään ja olenko tipahtanut jostakin oleellisesta kehityksestä.
2) saadakseni aikuisten ajateltavaa ja seuraa.

Nyt työrupeama lähenee loppuaan, enää kahdeksan työpäivää jäljellä ennen seuraavaa äitiyslomaa. Olen toiminut tämän reilun neljä kuukautta matematiikan opettajana opettaen 9. luokkalaisia ja lukiolaisia. Tämän vuoksi luonnollisesti tällä viikolla julkaistu Pisa-tutkimuksen tulokset kiinnostivat kovasti. Olisin ihmetellyt, jos Suomi edelleen olisi kärjessä, ainakin matematiikan osalta. Toki koulut ja oppilasaines ovat hyvin erilaisia, sen olen saanut huomata moneen kertaan. Mutta miksi ajattelin, että Suomi ei enää voisi olla kärjessä?

1) asenne koulua ja vastuunottamista kohtaan on heikkoa.
2) läksyjä ei tehdä tai niihin panostetaan vähän.
3) opettajalta tai laskimesta oletetaan saavan suora vastaus/ratkaisu, ilman että itse tehdään asian eteen töitä esim. lukemalla kirjan esimerkit. Itse en aina edes olisi kehdannut kysyä tiettyihin asioihin apua, ennen kuin vähän olin itse nähnyt vaivaa.
4) tietotekniikka lisääntyy koko ajan, muttei sitä ei (osata) hyödyntää opetuksessa. Tauluja viedään luokista pois, vaikka itselleni se on edelleen eniten käyttämäni työväline. Toki käytän muitakin.
5) matematiikan oppitunteja on peruskoulussa liian vähän
6) lukiossa oppilaat tuntuvat kuulevansa ensimmäisen kerran matematiikan asiat, jotka on jo käyty peruskoulussa
7) isot ryhmäkoot ja valtavia tasoeroja. Opettajalla on oppitunnilla aina riittämättömyyden tunne.
8) oppilaiden huono itsetunto matematiikan osaajana. Esim. jopa lukiolaisia joutuu välillä kannustamaan, että he osaavat laskea yksinkertaisen yhteenlaskun ilman laskinta. 
9) koulukiusaaminen
10) opettajien työsuhteista monet ovat määräaikaisia. Opiskellessani 10 vuotta sitten lupailtiin hyviä työnäkymiä suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Taantuma tuli ja vakituiset työsuhteet ovat harvassa. Omaa työtä on välillä haastavaa kehittää, kun ajatukset ja voimat menevät monilla oman työn uudelleen hakemiseen.
11) opettajan arki on liian täynnä kaikkea muuta kuin opetusta, esim. monessa koulussa kamppailua homeongelmia vastaan.

Mitä pitäisi tehdä?
1) ei saada tuudittautua vanhaan hyvään menestykseen vaan on kehitettävä koulutusta, ei vain paikattava ongelmia. Koulutusjärjestelmämme kaipaa milestäni isoja muutoksia, ei vain pikku näpertelyä.
2) kasvatuskulttuurin muuttaminen: kasvattaa koulutuksen ja oppimisen arvostusta sekä opettaa näkemään asioiden eteen vaivaa ja ponnisteluja. Elämä ei ole aina helppoa eikä sen pidäkään olla, kai? Koulunkäynti on oppilaan työtä.
3) Keinolla millä hyvänsä oppilaiden motivaatio opiskelua kohtaan paremmaksi.
4) Teknologia ei aina tuo lisäarvoa opetukseen. Joihinkin oppiaineisiin, tilanteisiin tai opettajien opetustyyliin voi edelleen sopia parhaiten taulu ja liitu.

Jos ihan todella karrikoidusti itse saisin muuttaa koulutusjärjestelmäämme, oppilaiden lukujärjestyksissä olisi vain kieliä, matematiikkaa ja liikuntaa. Kaikki muut oppiaineet voisi sisällyttää näihin oppiaineisiin esim. kielten tunnilla lukemalla tiettyyn historian vaiheeseen liittyviä tekstejä. Tällöin ei opiskeltaisi ulkoa "turhia" nippelitietoja, vaan keskityttäisiin suurempiin kokonaisuuksiin, tiedon hankintaan ja soveltamiseen.

1 kommentti:

  1. Hyviä ja varteenotettavia ajatuksia! Nuo opetettavat aineet on myös mun mieleen ;) Oon muuten myös kirjoitellut reissukuulumisia blogiin, jos kiinnostaa, oli siitä joskus puhetta. t. Anne

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!