Yllättävän hyvin 2-vuotiaskin ymmärtää kuolemaa. Heti suruviestin kuultuani, lapsi kyseli minulta "mitä äiti?" Selitin tietysti, että mummu on kuollut. Lapsen kasvoiltakin näki ikävän. Vielä viikko sitten mummon luona kyläillessä pikkuinen jutteli, että toinen mummo on kuollut. Kolmatta hän ei koskaan nähnytkään, eikä siksi ole siitä osannut jutella.
Käymme usein haudalla ja sytytämme kynttilän. Hyvin lapsi muistaa asioita mummoista. Hautajaisiin en ole lasta ottanut. Olen miettinyt, miten hän reagoisi aikuisten itkuun ja suruun. Kuvittelen että ahdistuen. Neuvolassa ja päiväkodissakin ohjeistivat, että parempi olla ottamatta lasta mukaan, ellei kuollut ole todella läheinen. Ehtiihän sitä, vaikka onhan surukin osa elämää.
Ostin äidilleni kauniin kimpun kukkia mummon muistolle ja raskaan itsenäisyyspäiväviikonlopun vuoksi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!