Vaunulenkit ovat nyt lyhyempiä kuin esikoisen kanssa. Yhden kanssa pystyi kävelemään tuntitolkulla, nyt on mentävä 2,5-vuotiaan ehdoilla. Seisomalauta on ollut ehdoton. Pyrin kävelemään vähintään 30 minuuttia päivässä. Oikeastaan pidemmistä urheilusuorituksista en ole koskaan pitänytkään, pää ei vain kestä yksitoikkoista menoa. Vain pallopelit ja kuntosali on tässä poikkeus, jopa 60 minuutin ryhmäliikuntatunneilla alan vilkuilemaan kelloa puolen tunnin jälkeen.
Tavoitteenani ei ole juosta maratonia eikä kilpailla fitness-kisoissa. Tärkeintä minulle on ettei kroppaa kolota, näytän ok-sporttisen-hyvältä ja jaksan tarvittaessa liikkua tunnin.
Puolen tunnin kävelylenkki saattaa joskus parivuotiaan kanssa olla aikamoinen haaste. Puolituntinenkin voi meillä koostua kahdesta vartin pätkästä. UKK-instituutin Liikuntapiirakan mukaan vähintään 10 minuuttia liikuntaa kerrallaan lasketaan liikuntasuorituksiin. Usein lähdemme katselemaan vartin kävelymatkan päähän kanoja, rakennustyömaata, isoäitiä, päiväkodin lapsia tms. Tai kävellään puoli tuntia ja tullaan bussilla takaisin. Puolituntia putkeen on ainakin meidän neidille maksimi. Matkalla ei pysähdellä, jos tyttö haluaa kävellä, hän tietää että pitää kävellä äidin vauhtia. Lenkin jälkeen leikitään hiekkalaatikolla yhdessä tai pyöräillään omassa pihassa.
Glimsin talomuseon pihassa on kanojen lisäksi kauniita rakennuksia ja puisia eläimiä.
Jos olen yksin vaunukävelylenkillä, teen matkalla askelkyykkyjä. 3-4 kertaa viikossa pääsen iltaisin lenkille ilman esikoista. Silloin kärry on aika paljon kevyempi ja askeleet saa sovitettua paremmin, kun seisomalauta ei ole edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!