27. huhtikuuta 2014

Tehotiimi

Saatiin taas viikonloppuna ja erityisesti tänään paljon aikaiseksi: maalattiin leikkimökki ja saatiin se muutenkin viimeistä silausta vaille valmiiksi, pestiin kaikki ikkunat ja sohvat sekä käsiteltiin sohvat suoja-aineella ulkona, öljyttiin puolet yli 30 neliön terassista ja pihakalusteet, tehtiin kevätsiivous sisällä, käytiin molemmat urheilemassa molempina päivinä, meillä kävi vieraita perjantaina ja sunnuntaina, pestiin palju, käytiin vähän ostoksilla ja ehtipä mies vielä kreisibailaamaankin perjantaina...




Kyllä olimme sunnuntai-saunaillan limonadit ansainneet! Erityisesti karpalojuoma oli todella hyvää!


25. huhtikuuta 2014

Tyytyväinen vauva

Esikoisen jälkeen en voinut käsittää, että sellaisiakin vauvoja on, jotka viihtyvät sitterissä itsekseen, saati leikkimatolla tuijottaen leluja. En ymmärtänyt, kuinka lapsen voi saada itsekseen nukahtamaan illalla omaan sänkyynsä eikä rinnalle. En voinut kuvitella vauvaa, joka herää aamulla iloisesti jokellellen, eikä kurkku suorana nälkää huutaen. 


Ihmettelin, kuinka joku vauva voi nukkua päiväunet sisällä tai paikoillaan olevissa vaunuissa. Itse kävelin kaikki päiväuniajat, koska vauva ei nukkunut lainkaan parvekkeella tai sisällä päivisin. Ihmettelin myös muiden yösyötyöjen määrää, meillä niitä oli 4-8. Nyt selviän korkeintaan kolmella, luksusta! Vaikka viikolla yksi äiti selitti, kuinka on aivan poikki, kun samanikäinen vauva oli yöllä syönyt kahdesti. Hieman huvitti. Mutta olen lohduttautunut neuvolatädin ohjeella, että pientä vauvaa on syötettävä 1-2 kertaa yössä, jotta maidontulo ei lakkaa. Ja minulla sitä onneksi riittää!  Nyt kuopuksen kanssa syöttävälit pysyvät päivisinkin 2-3 tunnissa, esikoisen kanssa syötin korkeintaan kahden tunnin välein. 


Onneksi nämä esikoisen vauva-aikana ajoittain jopa ahdistaneet asiat ovat nyt menneet aivan erilailla. Yleiseen tyytyväisempään olotilaan on ollut iso apu tutista. Sitä esikoinen ei syönyt, ei vaikka kokeilin kahdeksaa eri mallia. Tuolta ne löytyvät yhä kaapeista... 

Summa summarum: olen iloinen! On ihanaa kokea myös aika erilainen vauva-aika. 

Tyytyväinen vauva 2kk. 

24. huhtikuuta 2014

Ei enää tarvitse nukkua!

Meillä ei ole pariin viikkoon nukuttu lainkaan päiväunia. Tai minä ja vauva nukahdamme, mutta esikoinen ei. Mutta eipä ole ollut vaikeuksia saada tyttöä yöunillekaan. Hän on simahtanut hetkessä kahdeksan aikaan. Nyt ikää siis 2 vuotta 7 kuukautta. 


Eilen tyttö simahti autoon viiden aikaan. Ja illalla nukahtaminen kesti varmasti tunnin. Tänään aamullakin hän heräsi tunnin verran aiemmin. Parasta oli kuitenkin lapsen iloinen oivallus, "äiti katso ulos, ei enää tarvitse nukkua! Äiti, ihanaa kun aurinko paistaa!" Ihanaa siis, kun kesä tulee! Itsekin olen huomattavasti virkeämpi, vaikka yöllä tuleekin pari kertaa herättyä syöttämään. 

23. huhtikuuta 2014

Maalari maalaa

Huomioni oli hetken kuopuksessa. Kun palasin esikoisen luo, vastaan tallustelikin kissa. En voinut kuin nauraa. Vaikka ei se varmasti jatkoa ajatellen ollut järkevin reaktio. 


Juurihan sitä sotkettiin kasvot virpomista varten, miksei nyt saisi niin tehdä? Muut värit lähtivät hyvin ruokaöljyllä, vihreä jäi. 


Iltapäivällä kävimme taas Työväenopiston värikylpy-kurssilla. Tänään tyttö sai maalata elintarvikeväreillä värjätyillä vesipulloilla sekä muovailla elintarvikeväreillä värjätyillä maissijauho-riisijauho-muovailuvahalla. Kannattaa kokeilla kotonakin, sillä tuo vaha on vaaratonta muovailtavaa ihan pienillekin lapsille. Rakennekin on hyvä, kuivuessaan menee vain hieman rakeiseksi. Jauhoja laitetaan muovailuvahaseokseen pussillinen kumpaakin.  


Tyttö intoutui maalaamaan lopuksi käsiensä lisäksi jalat ja kasvotkin. Ihanaa, sillä vielä jokin aika sitten en olisi voinut kuvitella hienohelmani käyttäytyvän näin. Kurssilla saa sotkea, muualla voidaan käyttäytyä siivommin. 


21. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen kuvina

Kukkia, askartelua, hyvää seuraa ja ruokaa, paljon ulkoilua, liikuntaa sekä uusi leikkimökki. Niistä oli meidän pääsiäinen tehty. 









16. huhtikuuta 2014

Hullut päivät

Kulunut viikko on ollut yhtä hulinaa. Esimerkiksi lauantaina vein tavaroita kirpparille. Jostain syystä varaus olikin vasta kuukauden kuluttua, vaikka asian vielä sähköpostitse varmistin. Onneksi oli yksi pöytä vapaana, mutta kaikki tavarat piti käydä kertaalleen läpi, laittaa uusi pöytänumero hintalappuihin. Aivan hullu homma. Sitten leikkimökkiä rakentamaan. Kävin iltapäivän aikana kolmesti K-raudassa maaliostoksilla väärän värikoodin vuoksi. Illalla vielä kolmeksi tunniksi virpomaan etuajassa. 



Sunnuntaina puolestaan aloitimme lapsimessuilla. Tytön muskariryhmällä oli siellä esitys. Messuilla oli parivuotiaalle paljon mielenkiintoista. Ensi vuonna täytyy jättää enemmän aikaa eläinmessujen käymiseen. Messuilta lähdimme hakemaan toista autoamme miehen työpaikalta ja sieltä suoraan kolmille syntymäpäiville, 1-, 2- ja 3-vuotissynttäreille. Kahdeksalta kotona totesimme, ettemme ole koko päivänä syöneet kunnon ruokaa. 


Onnelin ja Annelin leikkimökki sekä karuselli olivat monen muun mukavan jutun lisäksi messujen parasta antia kaksivuotiaalle. 


Lähipiirissä on ollut flunssaa ja ihmettelin, jos emme kaikelta pärskeeltä saa tautia. Tämä päivä on mennyt nyt ihan rauhallisissa merkeissä, räkäisen esikoisen menohaluja hilliten. Tyttö on ollut iloinen ja kiltti. Ehkä viime viikon kiukuttelu johtui hänenkin osaltaan aivan liiasta ohjelmasta, jota kertyi vähän kuin huomaamatta. Tavallinen kotiarki on parasta. 

Ensimmäinen kerta varmaan kymmeneen vuoteen, kun en käynyt Stockan hulluilla päivillä. En vain ehtinyt. Eikä siellä mitään tarpeellista meidän perheelle kyllä tällä kertaa ollutkaan. Ihan omissa touhuissamme oli hulluttelua riittämiin. Esim. viikonloppuna niin kirpputorilla, K-raudassa kuin messuillakin oli niin paljon porukkaa, että niistä sai sen kaaottisen Hullut päivät -fiiliksen. 


Tänään on laskettu virpomispalkaksi saatuja munia ja leikitty niillä muskaria. Moni muna on kuin marakasi, joka helisee. 

12. huhtikuuta 2014

Askartelupaja


Kotimme on tänään ollut varsinainen askartelupaja. Taiteilimme parikymmentä pääsiäiskorttia ja -vitsaa pääsiäistervehdyksiksi ystäville ja sukulaisille. Melkoinen liukuhihnameininki. Mutta lopputulokseen olemme todella tyytyväisiä!



Päivän päätteeksi kävimme vielä virpomassa etukäteen, koska huominen päivä menee lapsimessu- ja synttärihulinoissa. 



11. huhtikuuta 2014

Pienet on pienen ilot

Pari päivää olemme tytön kanssa ottaneet yhteen useamman kerran. Lähteminen on vaikeaa, pukeminen on vaikeaa, yksin leikkiminen on vaikeaa,... Varsin voimia kuluttavaa sanoisin! Oloni on ollut kuin Siskonpeti-sarjan bloggaajaäidillä. Blogiin kirjoittelen mukavia asioita, todellisuus on hetkittäin jotain ihan muuta. Onneksi tätä on ollut nyt vain muutama päivä ja kaikki johtunee siitä, että sekä tyttö että minä olemme olleet liian väsyneitä. 


Nyt on ehkä syytä rauhoittua ja nauttia vain vaikka vauvan riemusta, jonka mobile, saippuakuplat tai höyhenet tuottavat! Voi niitä suloisia naurunhörähdyksiä ja alkeellista juttelua! En muista esikoisen koskaan kiinnostuneen mobilesta tai perinteisestä neuvolasta saadusta hymynaamasta. Poika puolestaan on aivan innoissaan. 



Kätevää muuten kiinnittää mobile pinnatuoliin. Olohuoneessa ja keittiössä mobilesta on enemmän iloa kuin sängyn päällä makuuhuoneessa. 




10. huhtikuuta 2014

Viikon kulttuuripläjäys

Tämä viikko on ollut kulttuuria tulvillaan eri muodoissaan. Viikoittaisen muskarin ja jumpan lisäksi aloitimme värikylpy-kurssin ja kävimme teatterissa. 


Espoon työväenopiston värikylvyssä taapero opetteli sietämään likaantumista, sotkuisia käsiä ja vaatteita. Hänellä riitti ihmeteltävää, kun osa maalasi sormillaan ja jaloillaan, söi maaleja sekä maalasi äitejään. Oli ihanaa huomata, kuinka erilaisen temperamentipiirteen lapset toimivat hyvin eri tavalla. 


Taidetalo Pikku-Aurorassa kävimme katsomassa puolestaan lastennäytelmän AEIOU: SINÄ ja MINÄ. Vaikka näytelmä oli iloinen, muutamassa kohdassa 2,5-vuotias hieman pelkäsi ja takertui syliini. Tällä toisella teatterikerralla olin jo selvästi järkevämpi, jäimme sivummalle katsomaan puolituntista näytelmää. Lopuksi pieni uskalsi kuitenkin näyttelijän syliinkin. 



9. huhtikuuta 2014

Salilla

Jutta Gustafsberg jakoi viime viikolla Ilta-sanomien sivuilla äideille vinkkejä raskauskiloista palautumiseen. Minulla pisti silmään hänen kommenttinsa kuntosalitreenaamiseen liittyen: "Kun vauva on pieni, on tosi helppo lähteä kuntosalille. Mulla oli oma poika kantokopassa mukana, ja hän nukkui koko sen vajaan tunnin mittaisen treenin ajan." Missä salilla saa pitää vauvaa mukana? Ehkä jos omistaa oman salin, niin mikäs siinä, mutta entäs me tavalliset ihmiset?


Päätin kuitenkin rohkeasti kysyä lupaa Espoon kaupungin salille. Sain luvan ja nyt olemme käyneet useamman kerran vauvan kanssa treenaamassa. Vauva siis kantokopassa, minä treenaan ja muut ihmettelevät. 

Ymmärrän, ettei kaikki voi toimia näin. Salit olisivat aivan levottomia ja turvallisuus vaarantuisi, jos turvakaukaloita olisi siellä täällä. Toisaalta, tämä on hyvä tapa saada äiti aktiivisesti liikkumaan heti synnytyksen jälkeen, eikä vasta vuosien päästä. Olisi mahtavaa, jos kuntosaleilla olisi äiti-vauva tunteja. Siis sellaisia, että salille saisi luvan kanssa ottaa vauvan mukaan. Vauvattomat tulisivat siten omalla vastuullaan mahdolliseen kitinäntäyteiseen jumppahetkeensä. Jossakin tällaisia tunteja käsittääkseni onkin, mutta valitettavasti hyvin harvassa. Lapsiparkkiin en haluaisi ihan pientä vauvaani jättää. Sellainen on mahdollista ainakin Elixiassa 2 kk iästä lähtien. 


8. huhtikuuta 2014

Palautuminen

Vauva on kohta kahdeksan viikkoa. Eilen kävin jälkitarkastuksessa. Kroppa on palautunut hyvin. Vain muutama kilo on jäänyt, mieheni mukaan ne ovat takapuolessa ja rinnoissa. Takapuolessa kyllä hyvinkin, mitkään vanhat tiukat housutkun eivät mahdu lantion kohdalta ylle. Olen käyttänyt edelleen raskaushousuja, kun uusia en raaski hetkeksi ostaa. Enköhän kohta taas ole samankokoinen kuin aina ennenkin... Vaikka ei minua muutama ekstrakilo haittaisi!

Tässä vähän palautumistani raskauskiloista. Ja reseptinä vain reipasta vaunukävelyä 2-3 tuntia viikossa ja 1-2 kertaa viikossa lihaskuntoharjoituksia kotona (30 min/kerta). 
 
Vauvan syntyessä painoa +18 kg lähtötasoon verrattuna. 
3 vrk kuluttua +11 kg
1 vko kuluttua +9 kg 
2 vko kuluttua +7 kg
3 vko kuluttua +5 kg
7 vko kuluttua +3 kg

Ja sama kuvina. 


Olen vakuuttunut, että kropalla vain on taipumus palautua aina "normaalitilaansa", olipa se millainen hyvänsä. Minua ei näköjään saa turpoamaan, vaikka haluaisin, vähän.  


Tämä kuva on vajaa vuoden takaa juuri ennen raskautta. Pelleilimme vähän siskoni ja kameran kanssa. 

7. huhtikuuta 2014

Ikävä

On ihanaa kun lasten isovanhemmat ja tädit ovat vauvan syntymän jälkeen hoitaneet todella paljon esikoista: noin kerran kahdessa viikossa hän on ollut yökylässä ja kerran viikossa muutaman tunnin muuten hoidossa. Tästä on ollut iso apu. On ollut aikaa keskittyä ihan vain vauvaan ja/tai parisuhteeseen ja vähän omiin harrastuksiinkin. Ja mikä mielestäni tärkeintä, esikoinen on itse ollut halukas hoitokyläilyyn. 

Kuluneena viikonloppuna 2,5-vuotias oli isovanhemmilla hoidossa kaksi yötä. Tarkoitus oli mennä vain yhdeksi, mutta koska tyttö niin kovasti kinusi kahta yötä, päätimme kokeilla. 

Jätimme tytön siis hoitoon. Samanikäinen serkkukin tuli yhtä aikaa yökylään, heillä kun leikit sujuvat erinomaisesti. Puolen tunnin ajomatkan jälkeen sanoin miehelleni, että minulla on jo kauhea ikävä tyttöä. Liikuttavaa! Samanlainen ikävä oli tullut vauvaa kohtaan aiemmin päivällä, kun olin tunnin verran salilla. 

Vuorokauden kuluttua sain puhelun, jossa tyttö itki puhelimessa, "äiti mulla on ikävä sua!" Yritin parhaani mukaan lohduttaa. Ja koska matkaa isovanhemmille on miltei sata kilometriä ja minulla oli seuraavana aamuna lääkärikäynti, johon häntä ei voinut ottaa mukaan, emme lähteneet tyttöä hakemaan.

Jokin aika sitten nousi mediassa kauhea kohu englannin kuninkaallisista, kun he lähtivät kaksistaan lomalle ilman puolivuotiasta vauvaansa. Silloin kasvatuspsykologit nostivat jälleen esille hoitoon liittyvän nyrkkisäännön: saman verran öitä kun on ikää vuosina. Minua ei silloin mietityttänyt tämä asia vaan juuri vanhempien oma ikävä. Itse en vielä todellakaan olisi valmis olemaan viikkoa erossa lapsistani. Eikä näköjään ksksivuotiaammekaan. Nyt lähden hakemaan häntä hoidosta! Minullakin on kova ikävä!

3. huhtikuuta 2014

Rairuohoo

Esikoinen halusi istuttaa rairuohon naapurimme, hyvän ystävänsä kanssa yhdessä. Tytöt olivat ihanan tarkkoja ja keskittyneitä. 




Illalla ostin kaupasta narsisseja koristamaan kotiamme. 



Nostin ystäväni tekemät keramiikkamunat ja itsetekemäni puukukon kodin paraatipaikalle. Pääsiäinen on tervetullut!


2. huhtikuuta 2014

Mennään jo pois!

Meillä oli tänään vauvan ensimmäinen lääkärikäynti. Aivan kaamea kokemus. Lähdin itkien pois. 

Olimme viisi minuuttia myöhässä. En pitänyt kiirettä, koska oma terveydenhoitajamme oli sanonut, että varsinainen käynti on 20 minuuttia myöhemmin lääkärin luona, mutta sitä ennen terveydenhoitaja mittaa painon ja pituuden. Tämä tämänpäiväinen terveydenhoitaja teki heti alkuun selväksi, että todella olemme myöhässä. Pahoittelin väärinkäsitystä. Terkkarin kehoittamana riisuin välittömästi lapsen mittauksia varten. Kyselin hätäisesti mieltä vaivanneet asiat, jotka hän kehoitti kysymään uudestaan hetken päästä lääkäriltä. Vastauksia en siis saanut. 

Halusin antaa kitisevälle vauvalle vähän maitoa, koska hän oli ollut jo 2-3 tuntia syömättä. "No anna nyt vähän." Parin hörpyn jälkeen: "Riittää varmaan jo. Lääkäri kohta painelee häntä, niin kaikki tulee ylös." Kiehuin sisälläni. Viisi minuuttia etuajassa meidät passitettiin lääkärin luo. Hänen kanssaan emme löytäneet yhteistä kieltä. 

Istuin alas. Välittömästi alkoi kysymystulva:
"Onko lapsi terve?
Kuuleeko lapsi?
Kuuleeko oikea korva? 
Kuuleeko vasen korva?
Näkeekö silmä?
Seuraako katse?
Olla masentunut? 
Saa nukuttua?"
Mitä ihmettä, eikö hänen juuri nämä pitänyt tutkia, eikä minun?

Kun erehdyin kysymään itse jotakin, sain epämääräisen vastauksen "kyllä", vaikka siihen olisi pitänyt vastata ihan toisella tapaa. Huomasin, että on parempi olla vain hiljaa. Emme ymmärrä toisiamme. Pahin oli kuitenkin edessä. 


Lääkäri alkoi tutkia vauvaa. Kerroin, että hänellä on kakat vaipassa. "Putsaa, kun lähdette!" Lääkäri otti kumihanskat. Joka paikka oli sen jälkeen kakassa. Jopa vauvan sormet. Ne sentään sain luvan putsata kesken kaiken. En halunnut, että vauva laittaa niitä suuhunsa. Koko tutkimuksen ajan vauva huusi kurkku suorana. Ja minä huusin sisäisesti. Lopulta vauvan veivaaminen oli ohi. Vauva oli yltä päältä kakassa. Ei lainkaan ihmisarvoista kohtelua! Isosisko sanoi minulle useamman kerran, "Äiti mennään jo pois!" Niin teki minunkin mieli mennä! Lopulta 10 minuuttia etuajassa poistuimme vastaanotolta. 40 meille varatusta minuutista käytimme 25. Mihinkään emme saaneet vastauksia. Heti käyntimme jälkeen lääkäri kirmaisi autolleen. Taisi olla tädillä kiire!

Jäin imettämään aulaan itku silmässä. Esikoinen sai leikkiä rauhassa. Kuulin kolmen hoitajan juttelevan niitä näitä viereisessä huoneessa. Kävelin pokkana ovelle ja sanoin haluavani vastauksia mietityttäneisiin asioihin. Terveydenhoitaja sanoi, että älä niitä nyt tässä kysele ja ohjasi huoneeseensa. Vartin juttelimme ja minä vähän pillitin. Hän ohjasi meidät kysymysteni kanssa asiantuntijan luo. Käynti on huomenna. Tuli edes vähän parempi mieli tästä kaikesta. Mutta jäi kyllä paha mieli!

Ensi viikolla on oma jälkitarkastukseni. Pelkään jo kauhulla. Esikoisen jälkeen se oli niin kaamea kokemus, että minua oikeasti pelottaa! Olo oli kuin olisin käynyt uudestaan synnyttämässä. Näin toimii siis Espoon neuvolalääkäri.