Sadepäivät ovat yleensä aina vähän pidempiä. Samoin kuin sairaspäivät. Tänään on ollut aikamoinen koiranilma. Onneksi esikoisen yöllisten painajaisunien jälkeen saatiin nukuttua yhdeksään. Hän näki painajaista leppäkertuista ja auton turvaistuimesta. Aamulla jokapäiväisten pyykkien ja tiskien jälkeen leivoimme kaurakeksejä, koska tyttö pyysi eilen, että leivottaisiin joulupipareita. Ajattelin, että oltaisiin ainakin aamupäivä sisällä. Mutta kun pakkasin vauvaa ulos nukkumaan, tyttökin tahtoi ulos. Puhaltelimme saippuakuplia. Meidän onneksi muutama muukin sinnikäs kotiäiti uskaltautui lasten kanssa pihalle.
Eilen ostimme uusia vitamiineja, jotka ovat niin hyviä, sitruunanmakuisia, että tyttö kinuu niitä yhtenään. Ne ovat kaiken lisäksi tähden muotoisia. No nyt olemmekin leikisti syöttäneet niitä vuoron perään kaikille nukeille.
Takkatulen ääressä olemme liimanneet tarrakirjaan tarroja ja suunnitelleet naapuruston kotiäideille ja lapsille kevättempausta. Sekä ihailleet kuvia eiliseltä värikylpy-kurssilta. Lisäksi ollaan tietenkin muovailtu, piirretty, maalattu, katsottu DVD:tä, leikitty legoilla, yritetty käydä päiväunille, jne. Perusjutut siis...
Isovanhemmat haluaisivat tytön yöksi hoitoon. Mutta tyttö totesi, että haluaa olla pari viikkoa vain äidin kanssa. Sen jälkeen sopii. Apua, tällaistako on lapsen oma tahto. Naurattaa! Harmi, ettei yökyläily nyt kiinnosta, sillä mieheni on kolme päivää työreissulla.
Harmi että huomiseksi on luvattu samanlaista ilmaa. Oittaalla olisi kaupungin järjestämä liikuntatapahtuma, johon ajattelin lasten kanssa lähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!