30. kesäkuuta 2014

Maanantaitreenit

Muutaman naapurin äidin kanssa olemme ottaneet jo tavaksi aloittaa viikko hyppytreenillä. Viereisellä urheilukentällä teemme kolme kertaa viiden liikkeen sarjan loikkia tai hyppyjä. Paikaksi sopisi vaikka kotipiha, mutta meillä sattuu olemaan aivan vieressä mahtava kenttä, jota saamme käyttää. Ja lapsetkin nauttivat vähän erilaisesta ympäristöstä ja touhusta. Yleensä he keräävät meille kukkia, loikkivat perässä, istuvat pituushyppypaikan hiekkalaatikkossa, ihmettelevät luonnon ihmeitä, etsivät kauniita kiviä jne. Ja vauvat nukkuvat päiväuniaan vaunuissa. Tai kenen nukkuu ja kenen ei...


Tänään alkoi mieheni loma. Viisi viikkoa, ihanaa! Olikin mahtavaa, kun treenin päätteksi oli ruoka valmiina, sen jälkeen suihkuun ja päiväpaljuun lihaksia rentouttamaan. 38-40 asteinen paljun vesi palauttaa muuten ainakin minun kroppani tehokkaasti rankastakin treenistä. Sen huomasi hyvin, kun tässä välissä oli muutama viikko, että palju oli pois käytöstä. Tällainen tämänpäiväinen  viileä sadekeli on juuri täydellinen paljupäivä. Aurinkoisella ilmalla tulee liian kuuma. 

29. kesäkuuta 2014

Sunnuntaijuhlaa

Tälle kesäsunnuntaille oli tilauksessa aurinko. Mutta eilisestä poiketen vettähän sitä tuli taivaan täydeltä. 


Kotiterassibrunssi vaihtui sisätiloihin, samoin tädin puutarhasyntymäpäivät. Kesäisiä herkkuja tuli nautittua taas kerrakseen!



Illalla täytin kodin kesän tuoksuilla. Erityisesti pionin tuoksu on lumoava! 


    Ruohosipuli

    Minttu ja lehdokki

27. kesäkuuta 2014

Vauva neljä kuukautta

Neljä kuukautta on mennyt nopeasti. Vauva on KANNATELLUT alusta asti päätään päinmakuulla. Samoin HYMYILI onnellisesti jo synnytyslaitoksella. Poika onkin todella iloinen ja hyväntuulinen aina. Itku kertoo jo isosta hädästä. 


Poika KEIKAHTI vatsalta selälleen kolmen viikon ikäisenä, vahingossa tietenkin. Selältä vatsalleen kääntymisen poika keksi hiljattain (4 kk ja 1 vko), vähän myöhemmin kuin siskonsa. Nyt kääntyy heti masulleen, kun laskee lattialle ja viihtyy hyvin masullaan. Poika yrittää kovasti jo nostaa peppuaan ja kääntyä kuin kellon viisari. 

PITUUTTA jo syntyessään pitkälle pojalle on tullut huimasti. Hän on nyt jo samanpituinen (69 cm), kun siskonsa oli 8 kk ikäisenä! Erityisen pitkä on pojan selkä. Ja sen vuoksi ei varmaankaan varpaat mene ihan niin helposti suuhun kuin siskolla meni. 


Poika punnertaa ISTUMAAN sitterissä ja sylissä yhtenään, on tehnyt sitä jo kuukauden verran. Samoin SEISOMAAN vahvasti jaloillaan sylissä ollessa. 

Öisin ei ole koskaan tarvinnut vaihtaa VAIPPAA. Aamuisin on jo tehty pisu POTTAAN, tietenkin kannattelen poikaa hyvin. Tämä on siskosta hauskaa. Ajoitus tässä on oleellisinta, eihän poika sitä vielä oikeasti osaa. 

On ihanaa seurata SISARUSTEN vuorovaikutusta. Poika nauraa iloisesti siskonsa (ja muidenkin) jutuille. On huojentavaa, kun välillä voi pyytää tyttöä viihdyttämään hetken, mutta vain pienen hetken, veljeään esim. jos ruoanlaitto on pahasti kesken. 


KIINTEITÄ emme vielä ole aloittaneet. Parin huonomman yön jälkeen jo mietin sitä, mutta kyllä täysimetys on vaan niin helppoa ja huoletonta. YÖT menevät yleensä kolmen tunnin pätkissä, mutta muuten hyvin. PÄIVÄUNIA on kolmet-neljät, 5 min - 2 tuntia kerrallaan, yleisimmin noin 45 minuuttia. 

VAUNUISSA vauva ei enää hereilläollessaan kauheasti viihdy. Sen sijaan matkarattaiden toiseksi matalin asento on suosikki. Siinä vähän näkee ympäröivää maailmaakin, asento on silti makaava ja unen päästäkin saa tarvittaessa kiinni. 

25. kesäkuuta 2014

Heppa-aitaus

Askartelimme tänään tytön kanssa heppa-aitauksen hänen hepoilleen. 



Kävimme aamupäivästä ystävien kanssa Marketan puistossa leikkimässä ja hevosia katsomassa. Kotiin tullessa sain idean rakentaa tytön hepoille aitauksen kenkälaatikon kannesta, jäätelötikuista, riisipuikoista ja kahvin pavuista. 



Jäätelöä emme ole näin paljon syöneet. Sain tikkuja äidiltäni, kun hänen työpaikallaan ne olisivat muutoin päätyneet roskiin. Tikkujen avaus olikin hauskaa puuhaa. 


Kahvin pavut olivat alkuun hepan ruokaa, ruisleipää, mutta yht'äkkiä siitä tulikin hevosen kakkaa ja sitten kuulemma pupun kakkaa... Mutta aika kiva, eikö?


24. kesäkuuta 2014

Jalkapallojuhlat

Juhlimme tänään mieheni nimipäivää jalkapalloteemalla. Sopi hyvin tähän MM-kisahuumaan. Ohje Kesän ruoka Pirkasta (2/2014). Olisi varmasti hyvää ilman marmeladiakin. 



Tiedätkö minkä maan lippu tässä vihanneksista? Ihan kumpaan suuntaan tahansa. 


Mieheni tiesi heti. Käsittämätöntä. Itse jouduin katsomaan lippuja ala-asteaikaisesta karttakirjasta... 

VASTAUS: Irlanti ja toisinpäin Nordunluurannikko. 

Tarkoitus oli tehdä lippu myös tomaateista ja mozarellapalloista, mutta värit eivät ihan natsanneet minkään lipun kanssa. Täytyy siis vielä kehitellä tätä teemaa ja suunnitella jo kaupassa tarjoiluja...


Parasta oli jalkapalloerotuomari-siskoni tuoma lahja: tuomarin kortit. Nämä ajattelimme ottaa heti käyttöön lasten kasvatuksessa, sillä viikon verran esikoinen on ihan tosissaan testaillut rajojamme. Illalla Italia-Uruguay -pelin aikana kävimme sitten säännöt läpi. Pelissä kun sattui sopivasti nousemaan punainen kortti. 


22. kesäkuuta 2014

Pakkasen tyhjennys


Juhannus tuli taas vauhdilla. Ja juhlinnan keskellä huomasin taas tänäkin vuonna pakkaseen jääneen viime vuotisia marjoja. Tämä on meillä siis jokavuotinen ongelma. Ensin on niin kyllästynyt mustikoihin ja mansikoihin, että mieluusti syö jo omenoita ja kun se aika on ohitettu, ei heti raaski marjavarastoja tyhjentää. Juhannuksena sitten huomaa jälleen metsämansikkasadon kypsyneen ja  edellisen sadon täyttävän vielä pakkasta. Lapselle kyllä raaskin marjoja aina antaa, mutta itse en niitä viitsi syödä. Säästelen vissiin pahemman päivän varalle... Hölmöä!


Juhannuksen metsämansikkasaalis oli noin puoli litraa ohikulkumatkalta heppoja katsomaan. Vattuja näyttäisi muuten tänä vuonna tulevan paljon. Toivottavasti saavat vettä, jotta niistä kasvaa meheviä. Tuoreeltaan marjat ovat kyllä parhaita, mutta sopivat ne hyvin vaikka vanukkaaksikin. 
 

Mansikka-raparperi-vanilja-vanukas. 

18. kesäkuuta 2014

Hyi Huimala

Jo tämä aamu alkoi vähän kurjasti. Minulla oli mieli maassa sovittujen juttujen peruuntumisen vuoksi ja esikoisella tuntuu yhä olevan reissuväsymystä, joka purkautuu kiukkuna. 


Lähdimme kuitenkin Espoon Juvankartanossa sijaitsevaan Huimalaan. Sateisesta päivästä huolimatta väkeä oli vähän. Tyttöä jännitti isojen puolen sokkelot ja pienten puolen puuhat eivät enää "isoa tyttöä" juuri innostaneet. Hallissa vallitsee viidakon lait: isommat ja vahvemmat jyräävät pienemmät. Jonotuskulttuuria ei tunneta. Ymmärrän, ettei esimerkiksi kolmen lapsen äiti voi millään valvoa kaikkien lastensa touhua yhtä aikaa. Henkilökuntaa ei näy kuin kassoilla. Omia eväitä ei saa syödä ja kuivaksi korpuksi paahdettu hodari ilman täytteitä maksaa kolme euroa (okei, ehkä olen tottunut IKEAn miltei ilmaisiin ja parempiin hodareihin) ja sen saaminen ilman ruuhkaa kesti luvatusta vartista huolimatta miltei puoli tuntia!!! Sisäänpääsy vuoden täyttäneiltäkin lapsilta on varsin huima eli 12 €. Eniten odotettu pallomeri oli siivouksen alla, joten sinne emme päässeet. 


Tyttö oli innoissaan vain trampoliineista, "jumppapalikoista", maksullisista autoista ja yhdestä liukumäestä. Suurin osa ajastamme kului trampoliinille jonottaessa, koska sääntöjä ei noudatettu.




Yritän aina ajatella arkisiakin asioita positiiviselta kannalta, mutta tämä päivä meni kyllä aivan pyllylleen. Parasta tässä päivässä on, että tiedetäänpä nyt, etteivät tällaiset "reippailuhallit" ole meitä varten. Ensimmäinen ja viimeinen kerta siis Huimalassa tai vastaavassa. Suuremman ilon tuottaa oman pihan trampoliini, metsässä kiipeily tai ilmainen ja ulkoilmassa oleva Oittaan Angry Birds -puisto. 

16. kesäkuuta 2014

Loman jälkeen


Pyykin pesua, tehokkaampaa liikuntaa, ylikasvaneen pihan hoitoa,
omilla leluilla leikkimistä, nautintoa vesisadekeleistä, esikoisen 14 tunnin yöunet ja unet ylipäänsä omassa ihanassa sängyssä, hyrskyn myrskyn oleva koti ennen kuin tavarat taas löytävät oman paikkansa, kotiruokaa ja kasviksia. Tyttökin on syönyt niin antaumuksella, että joku voisi luulla, ettei ole saanut ruokaa viikkoon. Lidlistä sai puolestaan Italialaisia kirsikoita kirsikkavieroitusoireita helpottamaan. 



Tauko kännykästä yms. teki muuten hyvää. Nyt pyrin vähentämään niiden käyttöä lomaa edeltäneestä. Kuinkahan siinä onnistuisi?

13. kesäkuuta 2014

Gardajärvellä

Kahdeksan aurinkoista päivää Pohjois-Italiassa Gardajärvellä on takana. Mukana kaikki rakkaimmat, oma perhe, siskot ja äiti. Yhteensä seitsemän aikuista ja kolme alle kolmevuotiasta. Iso porukka, mutta kaikki meni hyvin ja kaikki olivat terveinä. 

Peschiera del Garda
Lämpöä oli päivisin reilu 30, parhaimmillaan 37,5 astetta varjossa. Iltaisin 20-25 astetta. Ei tarvittu pitkiä vaatteita kertaakaan. Järvellä oli harmiksi vähän sumua, mutta muuten täydellistä. Viime kesäinen jäätävän kylmä ja sateinen Pohjois-Italian vierailu muutti nyt vähän käsitystä Italiasta. 



Kahdella vuokra-autolla huristelimme Peschieran kaupungista järven muihin pikkukaupunkeihin, viinitiloille sekä Venetsiaan. Lisäksi kävimme Bella Italian camping-alueen vesipuistoalueella. Saimme neuvoteltua kahtena päivänä ilmaiseksi alueelle sisään koko päiväksi. 


Bella Italia



Venetsia



Loman kohokohtia olivat nauruntäyteiset pienet suuret perheen keskeiset hetket sekä se, kun tyttö oppi uimaan itse kellukkeiden ja renkaan kanssa. Iltaisin ei lapsille tullut luettua satuja, kun nukahtaminen kesti ehkä minuutin. Päivällä taisi siis olla riittämiin touhua. Päiväunetkin kyllä esikoinenkin nukkui. 





Pizzaa ja pastaa ei ehkä hetkeen tule syötyä. Lentomatkaa kahden touhuavan kanssa en hetkeen haaveile. Mutta kauniin turkoosia vettä ja ylipäänsä maisemia tulee ikävä, samoin pieniä pyöreitä kiviä Gardan kivirannoilta, lihaisia kirsikoita, makeita mansikoita sekä herkullisia sorbet-jäätelöitä. Ja ennen kaikkea siskojeni ja äitini hoitoapua!






Muutamia vinkkejä Gardajärven matkalle:
- Majoitus kannattaa varata hyvissä ajoin, jos aikoo majailla 9.6 eteenpäin. Saksalaisilla alkaa tuolloin jokin 15 päivää kestävä loma ja sitten alkaa Keski-Euroopan kesälomat. 
- Bella Italia (camping-alue) on ehdottomasti kokemisen arvoinen. Samoin siellä aivan rannassa oleva ravintola (2. kerroksessa).
- Venetsiaan pääsee kätevästi Peschierasta junalla, isolla porukalla auto on järkevämpi. Autolla kuluja tulee tietulleista n. 20€ ja päivän parkkimaksuista 30€. Lastenrattaat voi hyvin ottaa mukaan, jos jaksaa kantaa niitä porrassiltojen yli noin 20 kertaa. 
-  Garda Palace on tilava hyvä huoneistohotelli Peschierassa. Miinuksena se että keittiövälineitä on heikohkosti ja wc-paperia kuuluu vain puolikas rulla. 
- Jos on auto, kannattaa rantatieltä poiketa välillä pikkuteille, niin näkee vielä vähän eri valossa Gardajärven seutua. Tosin pienemmät tiet eivät ole paikoin heikkohermoisille. 
- Gardajärven rannan kaupunkien parkkimaksut ovat paikoin aika suuria, samoin venemaksut järvellä. 
- Jos vuokraa auton, kannattaa ottaa omat turvaistuimet mukaan, jos suinkin mahdollista. Turvaistuimien vuokraus on suhteessa varsin kallista. Meillä kaksi turvaistuinta mahtui lentokoneeseen rattaille tarkoitettuun pussiin yhdessä siis rattaiden ja seisomalaudan kanssa. 
- Paikalliset ottavat aurinkoa Gardajärven itätannalla, mihin vain aurinkotuolinsa saavat mahtumaan.
- Rintareppu oli todella kätevä reissussa, sen sijaan jalkalauta oli esikoiselle täysin turha. Hän ei viihtynyt siinä, kuten kotona ja tiet olivat todella epätasaisia, kynnyksiä yms.
- Sirmionen niemellä on ihana pieni kuuma lähde, rajattu kivillä rantaan.