Meidän lapsilla on kolme ihanaa isovanhempaa. Suureksi harmiksi isäni kuoli ennen kuin lapsemme ehtivät edes maailmaan. Mutta kolme on paljon ja he kaikki ovat mukavasti läsnä lasten arjessa.
Äitiäni eli Isoäitiä lapset näkevät ehkä viisi kertaa viikossa. Hän asuu muutaman kilometrin päässä ja poikkeaa usein kylään työpäivänsä jälkeen. Ei hän useinkaan kauaa ole, 5-10 minuuttia, mutta ihan kiva silti. Lisäksi käymme sunnuntaisin hänen luonaan syömässä. Hän on aina tehnyt ruoan myös vauvallemme. Uskomaton tehopakkaus!
Toiset isovanhemmat jäivät juuri eläkkeelle ja asuvat noin 80 kilometrin päässä. Näemme heitä yleensä kerran-kaksi viikossa. Nyt sovimme, että perjantaisin nämä Murmu ja Papi tulevat leikkimään lasten kanssa muutamaksi tunniksi. Voin käydä salilla, siivota rauhassa, käydä hoitamassa asioita tai illalla voimme vaikka käydä mieheni kanssa yhdessä jossain. Katsotaan miten tämä lähtee käyntiin. Vuoden vaihteen jälkeen siitä olisi ainakin iso apu, kun aloitan taas ohjaamaan jumppia ja niitä täytyy jollain ajalla suunnitellakin. Lasten kanssa se on hitusen haastavampaa... Murmun ja Papin toiset lapsenlapset asuvat Espanjassa, jossa he käyvät säännöllisesti ja viettävät aina useamman viikon kerrallaan.
Meille isovanhempien pienikin apu tuntuu nykyään niin korvaamattomalle, ettei ihan pienistä asioista kannata heille nipottaa. Lapset ovat käyneet isovanhempien kanssa esim. eläimiä katsomassa, leiponeet ja urheilleet normaalin leikin lisäksi. Ehkä kerran kuukaudessa kolmevuotiaamme on ollut jommalla kummalla yökylässä. Olemme todella kiitollisia ja onnellisia ihanista lasten isovanhemmista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!