Perhekuvauksessa

Toivoimme viime jouluna lahjaksi lahjakorttia perhekuvaukseen. Mietimme pitkään ajankohtaa, milloin menisimme sinne. Toisaalta olisi kiva että vauva olisi ihan pieni vauva. Toisaalta, että hän osaisi jo ainakin istua. Toisaalta jo yksivuotias, kuten siskonsa oli edellisessä perhekuvauksessamme. Päädyimme kuvattavaksi vauvan ollessa 9,5 kuukauden ikäinen. 

Sitten kellonaika. Miten asettuvat etenkin vauvan uni- ja ruokailuajat. Milloin hän on virkeimmillään? Milloin kuvaajalla on aikoja? Milloin mieskin pääsee mukaan töiltään, koska pelkkään autolla ajoon menee pari tuntia. Luulimme löytäneemme hyvän ajan, kunnes poika juuri pari päivää ennen muutti unirytmiään.

Kun ajankohta oli saatu sovittua, tulikin vaikeus miettiä vaatteita. Vaatteiden pitäisi mätsätä keskenään lasten kesken sekä meidän aikuisten. Sitten olisi kiva, että kuva sopisi vielä siskon yksivuotiskuvan kanssa jotenkin yhteen seinällä. Laittaako juhlavaa, arkista vai juhlavan arkista? Ollakko varpaat paljaina vai jotkin kivat juhlakengät? Näkyvätkö ne edes?

Päädyimme mustaan, valkoiseen ja farkkuun. Ja juhlakengät jaloissa. Kuvat Kirsi Westermark, Mäntsälä. 

Sitten kuvaustausta. Toivoimme valkoista taustaa, sillä siskokin kuvassa oli valkoinen tausta. Mutta liikkeen mainoskuvissa kaikissa on harmaa. Harmaaseen sopii valkoiset vaatteet, mutta valkoiseen taustaan ehkä ei. Selvityksen jälkeen selvisi, että valkoinenkin tausta löytyy. 

Seuraavaksi toivottiin ettei kukaan kolhi itseään juuri ennen kuvausta. Lopulta pojalla oli poskessa naarmu ja isällä kaksi isoa huuliherpestä suun pielissä. Onneksi on kuvankäsittelyohjelmat. Tytön kiharat latistuivat automatkalla, mutta olivatpa luonnollisemmat. 

Ja vielä lopuksi. Millaisia kuvia haluamme? Ei ainakaan mitään jäykkää. Otetaanko jotain omaa mukaan, lasten pehmolelut tai jokin tuoli? Miten asetumme kuviin? Siskon kuvauksissa oli siinä mielessä ammattitaitoinen kuvaaja, ettemme itse joutuneet miettimään, miten olemme. Kaikki sujui luontevasti kuvaajan ohjauksessa. Nyt homma ei sujunut yhtä hyvin. Kuvaaja ei ilmeisesti ollut kauheasti kuvannut vauvoja, sekin oma taitolajinsa! Liikkuvalla vauvalla "hyviä hetkiä" on harvassa ja ne pitää osaa hyödyntää, eikä vain ihmetellä, mihin se vauva taas karkasi. 

Aiemmin syksyllä kerhossa otetut sisarus- ja yksilökuvat etenkin esikoisesta olivat selvästi onnistuneempia kuin täällä kalliissa kuvaamossa. Jos siis ei ole liikaa rahaa ja haluaa vain lapsista kuvia esim. seinälle kehyksiin, niin suosittelen koulukuvauksia. Nykyään kaikki kuvat tulevat nettiin asiakkaan valittavaksi. Ei siis tarvitse tyytyä vain yhteen ilmeeseen. Vielä kun kuvat olisi mahdollista myös ostaa sähköisessä muodossa, niin hienoa. 

Yhteenveto. Kannatti miettiä ja stressata. Noin 150:stä kuvasta löytyi lopulta mieluiset!