28. helmikuuta 2015

Lomalle lomps

Tänään se koittaa Lähes vuoden tiedossa ollut loma Thaimaan auringon alle. Kolme viikkoa. Hoitoapuakin mukana. Sairastelut ehdittiin juuri sairastaa. Voisiko paljoa iloisempi olla?

Tällä viikolla leuto sää ehti sulattaa pihaa. Lasten kanssa ollaankin touhuttu alkukevään juttuja: rikottu jäätä ja lakaistu hiekoitushiekkaa. Tyttö keksi ihan itse hauskan tasapainoiluradan jääkokkareista. Pyöräilykaudenkin kolmevuotias ehti avata. Ihanaa kuitenkin, kun ei hetkeen tarvitse pukea toppavaatteita tai paljoa muitakaan vaatteita.




 
Blogi hieman hiljenee nyt maaliskuuksi. Meidän perhe aloittaa rentoutumisen.

Vauva 1v

Vuoden vanha pikkuinen on jo yllättävän taitava vesseli. Meillä poika vei tänään roskan roskiin kun pyysin. Ymmärrys on jo hurjaa, vaikka sanoja ei vielä kauheasti tulekaan. 

Tiskikoneen tyhjennys on superhauskaa. Lusikka kerrallaan poika ojentaa niitä minulle ja riemastuu sanoessani "kiitos". Leikkikeittiössä poika tietää jo hyvin keittiövälineiden oikean käyttötarkoituksen. 


Kirjojen luku on mukavinta säkkituolissa. Suloista seurata, kuinka lapsi valisee ensin kirjaa. Taapertaa sitten mukavaan paikkaan ja alkaa lukemaan itsekseen. 


Nippelit ja nappulat kiinnostavat. Poika räplää yhtenään tietokoneemme nappuloita, kaukosäädintä ja kännyköitämme käsiinsä ne saatuaan. Kiva että tekniikka kiinnostaa, mutta välillä äitiä vähän ärsyttää... Onneksi myös pikkuautojen tekniikka kiinnostaa!

Tanssiminen on hauskan näköistä nytkymistä. Muistuttaa äidin kyykkytreeniä. Pyörähtelyjen jälkeen pienen pää on niin sekaisin, että voisi kuvitella lapsen olevan huppelissa. 

Pukeminen ja erityisesti kengät ovat alkaneet kiinnostamaan. Poika hakee yhtenään kenkiään ja näyttää ulko-ovea. Me sentään ulkoilemme kahdesti päivässä ja ulkona vaunu-unet päälle. Luulisi neljä tuntia ulkoilmaa riittävän...


Hoivavietti on voimakas! Nuket saavat paljon hellyyttä ja hoivaa osakseen. Kaikkein ihaninta vuodenikäidessä on saanani  toistuvat hellät halit ja märät pusut. Niin liikuttavaa! 



26. helmikuuta 2015

Lemppariasut

Kaikki minut tuntevat varmasti tietävät, etten ole mikään viimeisten trendien perässä juokseva tyyliniekka. Tällä hetkellä itse asiassa tuntuu, että vaikka vaatekaappi tursuaa kaikkea mahdollista, siellä ei ole mitään. Pitäisi käydä vaateostoksilla, mutta tekosyitä löytyy liikaa... Kotona voi olla verkkareissa. Vähän siistimpi asu muodostuu legginsseistä ja tunikasta. Siis yök! Tulee jo korvistakin ulos tämä kotiäitilook. 

Housut Peak Performance, paita taattua laatua Lidlistä. 

Paita ja housut Me&i, kengät Superfit. 

Näinhän se taitaa monilla mennä. Lapsiin tulee panostettua, mutta oma ulkonäkö unohtuu, ei huvita, ei ole enää lasten menojen jälkeen varaa, tms. Minä olen kyllä panostanut aina fyysiseen ulkonäköön vaatteiden alla, mutta tuo vaateasia ei ole kiinnostanut oikein koskaan. Olisi ihanaa, kun joku stailaisi minut ihan tähän arkeenkin tai vain heittäisi surutta osan vaatekaapin sisällöstä pois tietämättäni. Kohdallani kyse ei ole siitä, ettei olisi varaa. Suurin tekosyy vaatekaappini sisällön uusiutumattomuudelle on, ettei se mielestäni ole kovin ekologista. Tuntuu taloudellisesti turhalta. Lapsenikin kulkevat usein kirppareilta ostetuissa haalareissa yms. Niitä raaskii käyttää ja kuluttaa, vaikka olisi minulla ollut rahaa ostaa ihan uudetkin vaatteet.

Paidat Nosh Organics 

Lapsille olen viime aikoina ostanut yhteneväisiä asuja. En kuvitellut koskaan ryhtyväni tällaiseen. Minusta sisarusten tai äidin ja lapsen samanlaiset asut ovat aina olleet jotenkin mauttomia. Mutta nyt kelkkani suunta on vaihtunut. Tällä hetkellä lasten kaapeissa on Me&i:n, Silverjunglen, Mellin, Nosh Organicsin sekä hinta-laatusuhteeltaan mielestäni parhaimpia eli Lindexin vaatteita. Itselläni suosin tällä hetkellä Peak Performancen, Puman sekä (nyt jo hävettää) Lidlin vaatteita, erityisesti paitoja. Että näin. 

Paidat Melli

Paidat Silverjungle 

Housut Me&i

25. helmikuuta 2015

Värikylpy

Osallistuimme tänä keväänä viime kevään tavoin lasten värikylpy-kurssille. Tällä viikolla oli kevään viimeinen kerta. Vaikka se oli kiva harrastus ja lapset tykkäsivät, en kokenut sitä nyt itse mielekkääksi. Lähinnä yksivuotiaamme vuoksi. Listasin harrastuksen plussat ja miinukset. 


Plussat
Lika. Puolitoistavuotiaasta eteenpäin lapsi usein oppii värikylvyssä, ettei pieni lika esim. sormissa haittaa. Joillakin lapsilla pieni lika vaikka vaatteissa aiheuttaa vaatteidenvaihtorumban pienen toimesta. 
Ikä. Mielestäni sopivin ikä lapselle värikylpyyn on kaksivuotiaasta eteenpäin. Kaikkea kivaa ei tartte mahduttaa vauvavuoteen. 
Yksinkertaista. Värikylvyn jutut ovat hyvin yksinkertaisia. Ne kaikki voi halutessaan toteuttaa kotonakin. Jos vaan jaksaa. Ja sietää sotkua. 
Sotku. Taidetilassa sotku ei haittaa. Kaikkialta on helppo pyyhkiä. 


Miinukset
Matka. 10 km puolen tunnin takia tuntui turhauttavalta. Onneksi oli auto. 
Lika. Tekee toki itsellekin hyvää totutella sotkuun. Mutta yksivuotiaan kanssa tuntuu turhauttavalta kun hän ei ihan vielä ymmärrä maalaamista tms. pyörii vain itse "sotkussa" ja sitten tulee syliin. Itsekin olin usein päästä varpaisiin soseissa. 
Sotku. 1-vuotiaalle tarttui sieltä kotiin, tai niin ainakin oletan kun vaihe alkoi juuri 1. värikylpykerran jälkeen, ruokien sotkeminen eli maalaaminen. Puurot, ruoat, maidot, kaikkea on pakko levitellä kotona pitkin ruokapöytää. Luovaa, mutta toisinaan todella raivostuttavaa!
Sosiaalisuus. Verkostoitumiseen vertaistuen vuoksi ei enää toisen lapsen kohdalla ole tarvetta. Lapsiperhekavereita on ehtinyt haalimaan lähelle riittävästi. 
Oma tila. Osallistuimme vauvaryhmään. Kolmevuotias esikoinen olisi kaivannut oman paperin eikä vain pientä omaa tilaa isosta kokonaisuudesta. 
Harrastus. Onko väriäkin pakko harrastaa? Liian varhain, liian paljon? Eri materiaalien tuntemuksia ja värejä voi tutkia kotonakin. Minä ja erityisesti kolmevuotias kaipasimme enempi maalausta kuin värien tutkimista erilaisista materiaaleista. 


Jonkinnäköistä taideharrastusta varmasti jatketaan taas ensi keväänä. Silloin poikakin on jo kaksivuotias. Siihen asti touhuamme keskenämme. 

24. helmikuuta 2015

Majaleikit

Viime päivinä olemme rakennelleet majoja sisällä. Sinne, tänne ja tuonne. Majoissa on matot ja välillä lapsille omat huoneet. Välillä siellä torkutaan päikkärit tai mennään pelottavaa Late Lampaan kohtausta piiloon. Ihanaa, kun vuodenikäinenkin osaa jo leikkiä ja nauraa leikin lomassa! Meillä on keskenämme todella hauskaa! 


Lapsen mielestä on hauskaa, kun äitikin vähän heittäytyy leikkiin, leikkii vaikka karhua, murisee ja hassuttelee. Huumorintaju on osittain perinnöllistä, mutta siihen voi myös opettaa lasta mielikuvitusleikkien avulla vuoden iän jälkeen. Pienen huumorintaju kehittyy vaiheittain: vauvaa naurattaa samat asiat kuin muitakin. Taaperoa naurattaa puolestaan tilannekomiikka ja pelleily. Kolme-nelivuotias löytää huumoria puolestaan ristiriitaisuuksista, asioista jotka yllättävät ja sisältävät yhteensopimattomuutta.


Lapsen mielestä on myös älyttömän hauskaa, kun aikuinen ei tiedä tai tajua kaikkea. Välillä on lapsen huumorintajun kehittymisen kannalta hyvä, kun itse esittää tyhmempää kuin oikeasti on ja nauraa itselleen. Mutta lasten nauru se vasta minua naurattaakin! Se on niin liikuttavaa! 

Iloista, nauruntäyteistä viikon jatkoa! 

23. helmikuuta 2015

Eväsretkellä

Ulkoilma ei ole pariin päivään ollut kovinkaan houkutteleva. Olemme me silti ulkoilleet pari kertaa päivässä. Meidän perhe ei vaan pysty olemaan sisällä koko päivää. Ei oikein edes sairaana. 


Koska tuonne räntäsateeseen ei viitsinyt lähteä eväsretkelle, lähdimme retkelle olkkarin matolle. Viltti, eväskori, välipalasyömiset ja leppoisa retkimieli. Siitä on hyvä retki tehty. Kylläpä meillä oli hauskaa!


19. helmikuuta 2015

Koti järjestykseen

Tutustuimme esikoisen vauvamuskarissa yli kolme vuotta sitten perheeseen, jonka kanssa pidämme yhä yhtä, vaikka asummekin jo vähän kauempana heistä. Perheen äiti on aivan ihana ihminen. Äiti, jonka kanssa meillä on hyvin samanlainen ajatusmaailma monista asioista. Myös tyttäremme ovat samantapaisia, rauhallisia suloisuuksia. Tämä perhe odotti yhtä aikaa meidän kanssa toista vauvaa, mutta kaikki ei mennyt valitettavasti toivotusti. Erityisesti aina heitä nähdessään, tunnen suurta kiitollisuutta ja ihmetystä, että me saimme pienen pojan. 


Tämän perheen äiti on hyvin järjestelmällinen, kaikilla leluilla on omat paikkansa, koti on aina siisti, lapsille puhutaan rauhallisesti, ulkoillaan, leikitään, lauletaan, luetaan ja askarrellaan joka päivä ja aina jäljet siivoten. Ruoka laitetaan aina alusta asti itse. Nyt tällä äidillä on oman kolmevuotiaan lisäksi yksi-, kaksi- ja kolmevuotiaat hoitolapset arkipäivisin. Silti koti on siisti ja tunnelma levollinen. Käsittämätöntä! Hänen perhe-elämäntyylistä aina inspiroidun itsekin vähän lisää. Jos laittaisin lapseni hoitoon, haluaisin ne juuri hänelle. Tiedättekö, sellainen superäiti


Tänään heiltä tullessani, käytin vauvan uniajan järjestellen kotia vähän lisää. Kotona on hyvä olla, kun se on mieluinen ja kaunis. Saa nähdä kauanko tämä järjestys pysyy. Se selviää, kun pikkuinen herää. Ihanaa torstaita kaikille!


18. helmikuuta 2015

1v synttärit

Synttärijuhlista on toivuttu ja nyt sain kuvat koneellekin. Tässä kuvia meidän pikkuisen tärkesästä päivästä.


Koristelut
- ilmapalloja
- serpentiiniä
- kukkia



Tarjolla
- voileipiä, itse sai loihtia haluamansa voileivät
- mangojuustokakku
- tee-se-itse laskiakspullia eli näidenkin täytön jokainen hoiti itse
- runebergin torttuja
- suukkoja
- namia ja keksejä






Toiseen vieraskattaukseen mangokakku vaihtui jäätelöön hedelmien kera.


Hyviä lahjoja yksivuotiaalle
- kirjat
- vedettävät lelut esim. Brion perässä vedettävät eläimet
- vaatteet yleensä koossa 80-92 cm
- muut lelut esim. pikkuautot tai palikat


Paikalla
- 1. Kattaus: kummit, mummit ja muut lähisukulaiset 
- 2. Kattaus: ystäväperheet, joiden kanssa ollaan enempi tekemisissä
- 3. Kattaus: naapurit yms. leikkikaverit

17. helmikuuta 2015

Vauva kiipeilee

Meillä on tällä hetkellä ihan mahdoton kiipeilyvaihe. Juuri vuoden täyttänyt kuopus kiipeää kaikkialle: tuoleille, sohvalle, sängyille, pöydille sekä leikkikeittiön ja tv-tason päälle. 

"Äiti, tuu katsomaan missä veli nyt on!" on aika tyypillinen huudahdus meillä juuri nyt. Itseä hirvittää. Kuvia en ole vielä kauheasti uskaltanut ottaa todisteeksi. Sen sijaan olen kiireellä juossut apuun. Kiipeilyn vuoksi meillä on makkarin ja vessan ovien taakse teljettynä kiikkerimmät tuolit. 


Alas poika ei osaa oikein mistään. Nyt hän on onneksi jo pari päivää treenannut vessan korokkeelta alastuloa. 

Mutta hienoa että poika on rohkea, voimistaa lihaksiaan ja kokeilee rajojaan. Tällaista vaihetta ei tytöllämme ollut lainkaan. Joskin hän oli myös niin lyhyt, että ylsi vastaaviin paikkoihin vasta kaksivuotiaana... Mutta nyt tyttö ottaa kaiken ilon irti villitsemällä veljeään kiipeilyssä ja esimerkkiä näyttämällä. 


15. helmikuuta 2015

Huhheijaa!

Oli etukäteen tiedossa, että kulunut viikko on perheessämme kiireinen. Normaalin arjen lisäksi oli tiedossa 1-vuotissynttäreihin valmistautumista tarjoiluineen ja siivoiluineen, 1-vuotisneuvola, muita lääkärijuttuja, Disney On Ice -jääshow, lähipiirin nimipäivä- ja synttärijuhlintaa sekä miehen työmatka. Viikko sai jo heti alkuunsa vielä vähän lisämaustetta, kun itse sairastuin vatsatautiin ja esikoinen onneksi vain pari päivää kestäneeseen flunssaan. Olin jo epätoivoisena perumassa viikonlopun juhlinnan, mutta yksinkertaistimme hauskat juhlasuunnitelmat ja saimme juhlat pidettyä. Tässä kuvia viikostamme. Juhlakuvia sitten vähän myöhemmin. 

Ilmapallojen täyttöhetkeä oli odotettu kuin kuuta nousevaa!

Mistähän sitä aloittaisi siivouksen? On se hyvä että juhlia on, niin tulee siivottua perusteellisemmin. 


Disney On Ice. Meidän tytön lemppareita olivat Aku, Hessu ja Mikki. Yllätyin, ei siis prinsessat.


Ystävänpäivän ylläri saapui postista. Kiitos kummitädille!

Kissa on valmiina juhliin. 

Tällä viikolla hoitajien apu on ollut minulle korvaamatonta. Kiitos siskoni ja isovanhemmat!

12. helmikuuta 2015

Loikkatreeni



Kohta on vuosi hurahtanut kuopuksen syntymästä. Noin kymmenen kuukautta olemme naapurin äitien kanssa kokoontuneet maanantaiaamuisin ulos säässä kuin säässä loikkimaan. Itse harjoitus kestää vain 20-30 minuuttia, joten kuulumisten vaihdollekin jää hyvin aikaa. Ja kaikkien lapset ovat aina mukana. Välillä jonkun äidin treeni keskeytyy, mutta jatkuu heti kun olosuhteet sen sallivat. Tai välillä jonkun äidin treenistä tulee hitusen tehokkaampi taapero sylissä. Porukassa tällainen treeni ei tunnu liian nololta ja jokainen saa itsestään kaiken irti.
Kuva
  • Esim. 5 liikettä, 3-4 kierrosta. Toistoja 20-30 tai 20-100 metrin matka loikkatyypistä riippuen.
  • Esim. 4 liikettä, 5-6 kierrosta toistoja vähentäen esim. 20-18-16-14-12-10 tai 50-40-30-20-10.
  • Kierrosten välillä 1-2 minuutin tauko. 
  • Loikkia tms. seuraavasta listasta:  
  • Välillä loikan sijasta voi olla jokin keskivartalon lihaskuntoliike. Etenkin nyt talvella olemme tehneet jonkin raskaan jalkaliikkeen jälkeen aina keskivartalon liikkeen. Loikkia on talvella tehty vähemmän liukkauden takia. Esimerkkejä keksivartalon liikkeiksi:
    • tuulimylly ilman painoja, reipas tempo, vuorokäsin
    • uheiluri, kädet jalkojen väliin ja ylös, reipas tempo
    • vartalon kierto
    • vartalon kierto kulmassa (kuva alla)
    • nyrkkeily (rintarangan kierto)
    • jokin muu vatsa/selkälihasliike
Tämä treeni onnistuu kevennettynä myös raskauden aikana.

Huom! Loikkatreeni kannattaa aloittaa synnytyksen jälkeen kevyesti ilman hyppyjä.

11. helmikuuta 2015

Oksennustaudissa

Eilinen päivä meni oksennellen. Taisin saada noroviruksen. Nyt olen jo onneksi terve, mutta olo on yhä heikko. 

Onneksi tauti tuli perheessämme vain minulle. Aikuisen on helpompi pidättää oksennusta ja osua vessanpönttöön. Meillä ei esimerkiksi käynyt vahinkoa matoille tai kalusteille, josta pöpöjen poistaminen olisi hyvin hankalaa. Hassua tässä kaikessa on se, että olen oksentanut viimeksi lapsena jos synnytykseen lähtöä ei huomioida. En edes alkuraskaudessa oksennellut, vaikka kuvotus olikin jokapäiväistä. En myöskään ole oksennellut reissuissa, vaikka muu seurue on voinutkin joskus pahoin. 

Siskon hupia veljen kustannuksella. Lääkäri määrää nyt äidille vuodelepoa!

Minulla tauti alkoi tyypillisesti hyvin äkillisesti huonolla ololla ja hetken päästä oksentelulla. Oireet kestivät noin 16 tuntia. Matala kuume nousi ajoittain. Valtaosalle norovirusinfektioon sairastuneista ilmenee myös ripulia, siltä minä onneksi vältyin.  

Eilinen päivä oli kamala. Aamu kului onneksi nopeasti ulkona, välillä oksentaen. Sitten siskoni tuli päivällä kolmeksi tunniksi apuun ja laittoi lapsille ruoan. Esikoinen oli minusta huolissaan, jossain vaiheessa hän kehotti äitiä edes hetken hymyilemään. Ja voi kuinka monta kertaa sain kuulla "Voi sinua, äiti rakas kultaseni!" Liikuttavaa. Makasin vain sohvalla, laskin minuutteja, että mieheni tulee kotiin. Naapurit nukuttivat kuopuksen päiväunille. Välipalan syötin välillä lattialla makoillen. Mutta kyllä sitä lapsetkin pärjäävät, rauhoittuvat ja auttavat, kun näkevät että äiti ei kerta kaikkiaan kykene. Kolmevuotiaan kanssa on vielä helppoa sairastaa, mutta 1-vuotiaan vauhti ja kiipeilyinto olikin vähän haastavampi juttu. Isosisko sai aika paljon eilen vastuuta. 

  Palapelin lumoissa. 

Kotimme on täysi kaaos tästä makoilustani, lasten leikistä, ruokailuista, tekemättömyydestä. Eipä ole miehenikään ennen siivonnut kotiamme puoli tuntia pelkästään lasten jäljistä. 

Ihan varmuuden vuoksi, kun viikonloppuna juhlimme pojan 1-vuotissynttäreitä, olen pessyt kaikki mahdolliset 60 asteessa, desinfioinut ja pyyhkinyt. Hyvin olen onnistunut pitämään hygieniasta huolen, sillä kukaan muu ei ole sairastunut. 

Ämpärillisellä (yli 7 kg) appelsiineja on hyvä aloittaa taudista toipuminen. 

10. helmikuuta 2015

Sydänlasten viikko

Tällä viikolla, tarkemmin 7.-14.2.2015, vietetään sydänlasten viikkoa. Sydänlapsi on lapsi, jolla on synnynnäinen sydänvika. Aihe koskettaa meidän perhettä hyvin oleellisesti. 

Jo lapsuudessa muistan pelänneeni kovasti rakkaan ja läheisen sydänlapsen menetystä. Monesti yöllä kävin tarkistamassa, että kaikki on kunnossa, hän hengittää yhä. Jos jotain sattui, pelkäsin hänen puolestaan normaalia enemmän. Nyt omien lasten vanhempana, voin vain kuvitella sydänlapsen vanhempien pelon, tuskan, huolen ja voimattomuuden sairauden keskellä. Onneksi yhä edelleen, kahden suuren leikkauksen jälkeen, saan elää tämän ihmisen kanssa. Hän on tärkeä minulle ja perheelleni. Ja useasti mietin juuri tämän ihmisen urheutta, sinnikkyyttä ja elämäniloa!

Tiesittekö, että sydänlapsia syntyy vuosittain noin 500, joista puolet vaatii leikkaushoitoa? Lisäksi sydänvian vuoksi menetetään vuosittain enemmän lapsia kuin esimerkiksi syöpäsairauksiin.
Vaikka vika harvoin näkyy ulospäin, tiedän sen rajoittaneen läheiseni elämää, esimerkiksi asuvalintoja, harrastuksia ja uravalintaa. Pitkä rintakehän halkova arpi herättää yhä uima-asussa aina ihmetystä, samoin sinertävät huulet tai pienet haavat, jotka eivät millään tahdo tyrehtyä. Viimeisimmän sydänleikkauksen jälkeen muistan, kuinka vaikeaa oli esimerkiksi avata ovi tai matkustaa bussilla ruuhka-aikaan. "Anteeksi, pääsisinkö istumaan penkille?" Lukuisat ilkeät katseet törkeälle nuorelle, joka ei muka jaksa seistä. Vai olisiko pitänyt selittää kaikille, "sydämeni leikattiin pari viikkoa sitten, pääsisinkö nyt istumaan?"

Sydänlapsen läheisenä, minun oli välillä vaikeaa erottaa, mikä johtuu mistäkin. Mikä sairaudesta ja mikä luonteesta. Tämä tapaus taisi saada paljon periksi osittain säälistä. Mutta osittain myös vahvan luonteensa ansiosta. Välillä minua taas jopa suututti, että hän sai niin paljon huomiota ja itse jäin monesti tämän varjoon. Toisaalta oli helppo olla huomaamaton, mutta se kostautui toisaalla. En ole halunnut hänelle kuitenkaan koskaan pahaa, sillä haluan elää hänen kanssaan pitkään! Kiitos kehittyneen leikkaushoidon ja seurannan! Mutta Hänen vuokseen olen ymmärtänyt elämän rajallisuuden.

Viikko on tärkeä muutoinkin. Juhlimme pikkusiskoni nimipäivää. Kyllä, olemme juuri näin turhamaisia. Aina kun on pieni syy juhlaan, juhlimme sitä isosti. Ehkä juuri tuon edellä kertomani vuoksi. Sitten on ystävänpäivä ja kaikkein tärkeimpänä, poikani 1-vuotisjuhlat. Tämä viikko on yhtä juhlaa! Nautitaan elämästä ja ihmeellisistä sydämistä!


8. helmikuuta 2015

Metsäretkellä

Meidän lähimetsät sijaitsevat kilometrin päässä kotoa, melko kaukana siis päivittäisille metsäntutkimustetkille. Onneksi luontoa on muuten kyllä lähellä. 


Viikonloppuna kävimme koko perheen voimin metsäretkellä. Otimme ihan eväät mukaan. Esikoinen matkusti pääosin pulkassa ja kuopus selkärepussa. Metsässä laskimme mäkeä, söimme evästä, leikimme piilosta, tutkimme luonnon ihmeitä, bongasimme hiihtäjiä ja rakensimme lumiukon. Tällaisia retkiä pitäisi ehdottomasti tehdä enemmän. Umpihangessa tarpominen oli hyvää hyötyliikuntaa!