Puheenaiheena isovanhemmus vai vanhemmuus?

Isovanhemmuus puhuttaa vanhempien keskuudessa säännöllisen epäsäännöllisesti. Kenen isovanhemmat hoitavat minkäkin verran ja kuinka usein? Tässä oma pieni empiirinen tutkimukseni kuulopuheiden perusteella erilaisista isovanhemmista vanhempien näkökulmasta. 

 On olemassa karrikoiden viidenlaista isovanhemmuutta: 

1. (Yli)innokkaat isovanhemmat
Isovanhemmat haluaisivat olla (enemmän) tekemisissä, mutta vanhemmat eivät halua, eivät pidä isovanhempien toimintatavoista, luota heihin tai muutoin vain uskalla antaa lapsiaan heille hoitoon.

• Liian innokkaat isovanhemmat? Taustalla aiemmat sopimattomat riidat?

2. Etäiset isovanhemmat
Isovanhemmat asuvat liian kaukana, ovat liian kiireisiä, väsyneitä tai ajattelemattomia hoitamaan lapsenlapsiaan. Tai isovanhemmat hoitavat vain tai enemmän lapsenlapsiensa serkkuja. Etäisiksi isovanhemmiksi saattavat jäädä myös sellaiset, jotka kokevat, että vanhempien pitää tehdä aina aloite esimerkiksi tapaamisten suhteen ja pitää yhteyttä isovanhempiin.

• Onko harvat tapaamiset (teko)syy vai seuraus? Ehkä isovanhempien omat vanhemmat ovat olleet yli-innokkaita?

3. Korvaamattomat isovanhemmat
Isovanhemmat, jotka hoitavat lapsenlapsiaan usein ja paljon, ehkä jopa enemmän kuin omat vanhemmat. Vanhemmille ei välttämättä tunnu mikään riittävän. Aina voisi hoitaa vielä vähän enemmän tai paremmin. Jotkut vanhemmat tuntuvat jopa käyttävän isovanhempia hyväkseen.

• Vanhempien nuoruus jäänyt väliin? Isovanhemmat selkärangattomia sanomaan ei?

4. Osallistuvat isovanhemmat
Sitten on niitä isovanhempia, jollaiset ehkä jokainen vanhempi toivoisi lapsilleen. He hoitavat lapsenlapsiaan tarvittaessa, muuten vain ja/tai mieluusti. He ovat arjessa muutenkin läsnä kuin vain hoitoapuna. Näillä isovanhemmilla on kuitenkin omakin elämänsä, eikä kaikki pyöri vain lastenlasten ympärillä. Tämä toisaalta vaatii sellaiset vanhemmat, jotka eivät pyydä isovanhemmilta koko ajan apua vaan vasta oikeasti tarpeen tullen ja osaavat arvostaa läsnäoloa.

5. Lahjovat isovanhemmat
Isovanhemmat ostavat lapsenlapsilleen arvokkaita tavaroita tai antavat rahaa korvikkeena liian vähäisestä yhteisestä ajasta lastenlastensa kanssa tai huonosta omatunnosta. Lahjova isovanhempi voi olla myös kaikkia edellisiä mainitsemiani isovanhempityyppejä.

• Korvataanko rahalla jopa omaa aiempaa (pettymyksiä tuottanutta) vanhemmuutta?

Kuten ehkä huomasitte, vanhemmat puhuvat usein harmillisesti vain siitä, millaisia isovanhemmat ovat tai eivät ole. Ei niinkään siitä, millaisia me vanhemmat olemme. Jokainen kun tuntuu olevan täydellinen vanhempi vaatimuksineen, toisin kuin ne isovanhemmat.
Olen ennenkin kirjoittanut meidän lasten isovanhemmista. Uskon, ettei parempia voisi saada, vaikka on meilläkin ollut omat haasteemme ja olemme joutuneet ainakin omien asenteiden osalta tekemään töitä. Aina ei voi syyttää toisia tai etsiä heistä virheitä ja parannettavaa. On tehtävä itsekin töitä tämän suhteen eteen ja lasten kuullen ei kannata isovanhempia haukkua. Se on turhan vahingollista. Mutta ymmärrän, ettei kaikilla vanhemmilla riitä koko ajan tähänkin asiaan voimavaroja varsin raskaassa pikkulapsiarjessa. Siksi ymmärrystä tarvitaan myös isovanhemmilta.

Onko teille isovanhemmuus ihan simppeli juttu? Puuttuuko tästä joku oleellinen isovanhempi-tyyppi?

P.S. Väestöliiton sivuilta löytyy mielenkiintoisia tutkimustuloksia isovanhemmuuteen liittyen.