Paloja arjesta

Jatketaan hyvin arkisella linjalla. Muutama pala meidän tämän hetken arjesta. Arvanette tämän jälkeen, että kotimme ei ole kuin Vepsäläisen kuvastosta, eikä edes Ikean, ja äidin mieli ei ole yhtä rauhallinen kuin lampaalla. 

Kun mies palasi töihin, ei lehtien luvulle ole enää ollut aikaa. Tässä pinossa on kahden viikon lukemattomat lehdet, jotka jonain hetkenä, kun on aikaa ajattelin lukea. Joka päivä päätän, että se hetki on huomenna. Ehkä huomenna vien ne vaan suosiolla lehdenkeräykseen ja päätän lehtitilauksen!

Koti repsottaa. Muun muassa lampun varjostin on rikkoutunut touhukkaan 1,5-vuotiaan käsissä. Myös tussia löytyy vähän sieltä sun täältä. Ja sitä mukaa kun minä viikkaan pyykkejä, pikkumies "auttaa" ja levittää niitä pitkin kämppää. Likaisten tiskien sekaan puolestaan tuodaan kaapista puhtaita. Makaroneja levitetään pitkin lattiaa tai käydään napsimassa salaa purkkaa laatikosta. 

Koti on kuin taisteluareena. Poika paukuttaa keittiön laatikoita auki-kiinni, aina kun silmä välttää. Kunnon pikkuriiviö. 

Joka kolmas sanani on ei tai EI. Kun hetkeksi selkäni käännän korjaten edellisiä sotkuja, täystuho on jo jossain toisaalla luomassa vaaratilannetta tai siskon kimpussa. Kauniit kehotukset aloittaa leikki vaikka legojen kanssa kaikuu kuuroille korville. 

Äiti on just nyt aika puhki. Päivät kuluu lähes peräsuoli ulkona. Koko ajan ei vain voi olla kehittämässä lapsille mielekästä tekemistä, vaikka paljon yritänkin. Onneksi tämäkin lienee vain vaihe. Ja onneksi nämä unohtaa. Tai en ainakaan muista tällaista esikoisen taaperoajasta. Välillä olisi ihanaa vaihtaa roolia kissan kanssa. 

Mutta on toki paljon hyvääkin. Tyttö on innoissaan kerhosta ja uusista harrastuksista. Lasten sisarusrakkaus on käsittämättömän liikuttavaa. Onneksi sitäkin on aggressiivisuuspurkausten lomassa. Omat ajatukseni ovat vahvasti tulevan taloprojektin suunnittelutyössä ja tulevissa työkuvioissa. Päivät tulen olemaan yhä lasten kanssa.