18. elokuuta 2015

Terveisiä sairastuvalta

Täällä on eletty hiljaiseloa. Tai paljon on tapahtunut, mutta kaikki liikenevä aika on mennyt omia voimia kerätessä leväten. Niin paljon kuin se lasten kanssa on mahdollista. 

Alkuun lapset sairastuivat nuhaflunssaan heti miehen lähdettyä yhdistetylle työmatkalle ja poikien reissulle. Sitten taudin sain minäkin. Luulin jo olon helpottavan, mutta Jari Sillanpään synttäri-ilta oli viileä ja eilinen päivä olikin rajusti takapakkia oman sairastelun osalta. Nyt lapset ovat terveinä. Itsellä enää vain nuha ja järjetön väsymys. 

Lapsi sairaana. Repussa on hyvä levätä. 

Kyllä sitä taas tajuaa oman pienuutensa ja voimien rajallisuuden, kun sairaana hoitaa sairaita lapsia. Yöllä nukutaan pätkissä, välillä jopa toinen sylissä kipua huutaen, toinen vieressä omissa kiputuskissaan. Kun heti aamusta asti odottaa vain päiväuniaikaa, mutta normaalin parin tunnin päiväunien sijaan nukutaan lähes tunnin nukutuksen jälkeen vain tunti, sekin pari kertaa hyssytellen, huomaa että iltapäivästä pinna on jo hyvin lyhyt. Ruoka ei maistu ja kaikki lentää pitkin keittiötä. Koti on lähes kaatopaikka. Illalla on pakko istuttaa lapset rattaisiin, kävellä kauppaan hakemaan typötyhjään jääkaappiin jotain ja samalla saa rauhoitettua kaksi itkupotkuraivareissa riehuvaa lasta. Kipukiukkua ja väsymystä. Ei sen ihmeempää. Itse vähillä voimilla laahustan kauppaan, pari tuntia päästiin jälleen päivää eteenpäin. Mutta iltaan on yhä pari tuntia aikaa. Onneksi kaveri laittoi Facebook-kirpparille prinsessapotkulaudan myyntiin, käytiin autolla hakemassa se. Taas kului lähes tunti. Nyt iltapalalle kotiin ja nukkumaan. Väsyneillä lapsilla nukahtaminen vei pari tuntia. Tunnetilaa, kun itse on aivan rikkipoikkikatki ja lapset väsyneinä villitsemässä toisiaan, ei pystynyt ennen lapsia edes kuvittelemaan. Ymmärrän, että täysin selväjärkinenkin ihminen voi tuossa tilassa toimia lapsilleen kurjalla tavalla. Onneksi itsellä säilyi maltti suhteellisen hyvin, vaikka kyllä minuakin toimintani jopa kaduttaa. 25. kerta "nyt nukutaan" -komennolla ei ehkä ole enää lempeimmällä äänensävyllä sävytetty. 

Äitini, siskoni ja kummipoikamme toivat vitamiineja flunssaa helpottamaan. 

Tuollainen oli meidän lauantai. Nyt onneksi taas nukutaan hyvin ja voimavaratkin ovat lähes palautuneet. Lämpimistä säistä olisi kuitenkin ollut kiva nauttia muutoinkin kuin sairastelemalla ja toisille kiukuttelemalla. Miehellä oli sentään ollut onnistunut reissu ja hän on pysynyt terveenä. Toivottavasti tekin! Huoh!


Äidin, siskojen ja tädin kanssa Jaria kuuntelemassa. 


2 kommenttia:

  1. Kun tekee sen minkä jaksaa niin se kyllä riittää <3 Olet mahtava äiti, muista se!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!