Tutista luopuminen

Päivätutista luovuimme 1v 1kk iässä, yötutista 1v 5kk. Tuttifriikin tuttineuroosi on vihdoin päättynyt. Pahin tuttiriippuvuus oli päivisin, kunnes luovuimme siitä. Pahimmillaan poika imi ja kantoi mukanaan kolmea tuttia yhtä aikaa. Luovuimme aluksi koko tutista 1v 1kk iässä, myös yötutista, mutta viikon jälkeen yöt menivät hyvin mahdottomiksi. Tutti palasi vain yöuniin, muttei päiväuniin tai päiviin. 

Kesäloman ainoa sovittu juttu olikin pojan yötutista luopuminen. Lykättiin touhua, koska poika oli antanut aiemmilla toiminnoillaan viitteitä siitä, että muutokset ovat hänelle hankalia. Vasta loman puolivälissä jaksettiin ryhtyä toimiin. 

Yhtenä iltana hetken mielijohteesta leikkasin tutin imuosan salaa kahtia. 

Ohhoh! Rikki on. Voi voi, onpa kurjaa. 

Normaalia enemmän syliä, haleja ja pusuja. Pienen pettymys oli järkyttävän suuri. Sydäntä särkevää, mutta periksi en halunnut antaa. Tämä oli pienen elämän ensimmäinen iso vastoinkäyminen. Tästä se sitten lähtee. Onneksi äiti ja isi oli turvana. Siskokin lohdutti kaikin keinon ihailtavasti. 

Kahtena ensimmäisenä iltana poika otti rikkinäisen tutin sänkyynsä, lutkutti sitä välillä  ja puristi sitten tiukasti nyrkkiinsä. Aamullakin rikkoutunutta tuttia vielä ihmeteltiin. Kolmantena iltana poika yritti etsiä muita ehjiä tutteja. Ei löytynyt. Rikkinäinenkään ei kelvannut enää unikaveriksi. Sen sijaan ensimmäisen kerran poika huoli pehmolelun sänkyynsä. Aiemmin ne ovat lentäneet kaaressa pois. Seuraavat pari viikkoa poika nukahti pieni, kova Muumipappa-lelu nyrkkisään. Sitten sekin jäi pois. Parin viikon päästä poika ihmetteli yhä lattialla lojunutta rikkinäistä tuttia. Heitettiin se yhdessä roskiin. Sen koomin ei ole sitä kaivannut. Mutta aiemmin ei suostunut sitä roskiin heittämään. 

Tutista luopuminen teki takapakkia nukahtamiselle. Seuraava kuukausi istuttiin pojan vieressä, kunnes hän nukahti. Ennen tuttiepisodia hän nukahti itsekseen. Yöunet lyhenivät myös noin tunnilla, enkä usko että unen laatu olisi vähentänyt määrää. Poika herää aika väsyneenä. Aamuyöstä olemme usein hakeneet pienen sänkyymme, jottei herätä siskoaan ähinällään. 

Oliko järkevää?

Oli ja ei. Hammasfriikkinä olen nyt tyytyväinen, ettei purenta ainakaan tutin vuoksi mene pieleen. Ja kyllähän niissä tuteissa paljon pöpöjäkin pyörii. Ei tarvitse enää desinfioida niitä. Ehkä olisi voinut odottaa vielä hetken, mutta ajattelimme, että koska päivätutin jättäminen toi vain positiivisia asioita arkeen, niin toisi tämäkin. Toisaalta, syksyllä tuskin olisimme me vanhemmat jaksaneet tuttishowta, kesälomalla voitiin vuorotella paremmin. Noin kuukauden päivät poika katseli muiden tutteja kaiholla. Kyllä säälitti pikkuista. Mutta nyt tutti on taakse jäänyttä elämää. Sisko totesi tuttia roskiin heittäessä, että voisimme lähettää veljen tutit lähes 4-vuotiaalle serkulle Espanjaan.