Urheiluhullu sohvan pohjalla

On kauheeta, kun urheiluhullu ei pääse liikkumaan. Tai ei minua kukaan estä, mutta kroppa pistää päivä toisensa jälkeen vastaan. Selkäkipuilua, flunssaa, voimattomuutta ja mitä näitä syitä nyt on. Edellisestä salitreenistä on jo pari kuukautta, muistakin treeneistä yli kuukausi. Tähän aikaan vuodesta on mahdoton välttyä pöpöiltä ja olenpa itsekin varmaan vähän turhan rohkeasti käynyt paikoissa, joihin yskän kanssa ei kannattaisi mennä. Alentuneen vastustuskyvyn vuoksi olen uusille pöpöillekin varmasti oivallinen kasvualusta. Mutta kotona terveiden, virtaa täynnä olevien lasten kanssa ei jaksa olla loputtomiin. Yskänpuuskat ovat muistuttaneet, miksi lantionpohjan lihaksia pitää treenata jatkossakin. Vielä olen saanut pidäteltyä, mutta ei se kaukana ole ollut. Voi kauhistus niitä synnyttäneitä äitejä, joilla inkontinenssi jää pysyväksi. Sympatiani teille!

Hyvin kevyitä kävelylenkkejä lasten pyöräillesstä olen uskaltanut tehdä, mutta kyllä lihakset huutavat jo kovempaa rääkkiä, kuonat liikkeelle ja lihaksia venytyttää. Mielikin varmasti piristyisi kunnon liikunnasta enemmän kuin vain perusulkoilusta. Mutta minkäs teet, kun kroppaa kuuntelemalla tajuaa, ettei liikunnalle vain nyt ole sijaa. Liikkumattomuus on kyllä inhottava kidutuskeino kropalleni! Toivottavasti pian pääsisi taas tositoimiin. 

Pienessä ihmisessä pienikin muutos usein näkyy. Lihasta on varmasti lähtenyt ja ehkäpä juuri siksi useampi on sanonut minun laihtuneen. 15 prosentin rasvaosuudella ei olisi kauheasti varaa läskistä luopua. Mutta näissä lukemissa olen ollut ainakin viimeisen kymmenen vuotta, kun rasvaa on töiden vuoksi tullut silloin tällöin mitattua. Kasvot ovat myös varmasti normaalia kalpeammat väsymyksestä, sekin laihentaa. Ruokaa mielestäni olen syönyt samalla ruokahalulla ja tahdilla kuin muutoinkin. 

Olen lukenut sairastellessa kirjoja, mitä normaalisti en todellakaan tee. Mieluummin valitsisin liikunnan tai pihatyöt. Ja viime viikolla aloin kutomaan sitten yläkouluaikojen. Oli vähän muistelemista, miten luodaan silmukat, saati ommellaan nurin. 15 vuotta oli tehnyt tehtävänsä, mutta tunnin jälkeen palautui mieleen! "Uuden" oppiminen on mukavaa. Lisäksi olen käynyt nukkumaan iltaisin yhdeksän, viimeistään kymmenen maissa. Pari tuntia normaalia aiemmin. 

Onko muilla pitkittynyttä sairastelua? Millä korvaatte liikuntaan käyttämättömän ajan?