Kun jokin aika sitten sain kunnon treeniputken päälle, pari kolme ensimmäistä päivää oli hankalaa. Ei huvittanut juuri lainkaan lähteä liikkumaan. Kun vauhtiin pääsin, innostuin jopa neljän kuukauden jälkeen juoksemaan, alkuun viiden, kymmenen minuutin pätkissä. Olisin varmasti pystynyt pidempäänkin, mutta ajattelin olla rääkkäämättä kroppaa alkuun liikaa. Teki mielelle hyvää huomata pystyvänsä treenaamaan ja saavansa siitä hurjasti energiaa. Kovasti joutuu silti yhä psyykaamaan itseään. Ajattelin pitää neljäntenä päivänä taukoa, mutta jo silloin lihakset oikein huusivat liikuntaa.
En ole koskaan tehnyt uudenvuodenlupauksia, mutta nyt ajattelin. Vartti liikuntaa joka päivä. Tyyli vapaa. Vartti on lyhyt aika joka irtoaa päivästä aina, lasten leikkien lomasta tai viimeistään illalla juuri ennen nukkumaan menoa. Harvoin se niin lyhyeksi kuitenkaan jää, kun vauhtiin pääsee. Treenivaatteet päälle ja vartti pakollista hikoilua. Kävelyä, juoksua, kotijumppaa, jumppaa, kuntosalia, lihashuoltoa, pyöräilyä, mitä sitä milloinkin keksii. Mieluiten ulkona. Tämä täyttäisi liikunnan rasittavuudesta riippuen myös valtakunnalliset liikuntasuositukset. Pienessä flunssakin pystyy kevyen vartin happihyppelyn tekemään. Silloin ehtii vaikka pysähtyä ihastelemaan luonnon ihmeitä tarkemmin.
Tämä tuskin on liian suuri lupaus? Ehkä joku voisi tehdä kanssani saman lupauksen? Teettekö te ylipäänsä uudenvuodenlupauksia?
Mukavaa vuodenvaihdetta!
Hikiliikkujaa voit seurata myös Facebookissa ja Instagramissa.