Jouluinen sokeripiikki

Piparia, suklaata, torttua, mehua, kakkua, pullaa, rusinaa,... Aivan liikaa sokeria, vaikka herkkupeppu olenkin! Saati sitten lapsille tuo kaikki?! En ymmärrä miksi kaikissa lasten joulujuhlissa on tarjolla vain herkkuja. Joulupuuro tai hedelmät sopisi niin paljon paremmin ainakin meidän lapsille ja itsellenikin! 

Toisaalta tämä herkkupaljous antaa vanhemmille hyvän mahdollisuuden opettaa lapsilleen rajoja. Vaikka joku toinen lapsi saisikin kolme keksiä, meidän ei tarvitse saada yhtä paljon. Tätä rajojen asettamista, sääntöjen kunnioitusta ja opettelua tämä on loppuelämä. Silti en koe olevani ankara. Säännöt voi sanella monella tapaa. Ei ole pienen lapsen vika, kun hän herkkuhumalassa vetää raivarit. Vika on vanhemman, joka ei osaa vetää rajoja tai ei ajattele asiaa liiemmin. Ehkä vanhempi kuvittelee pääsevänsä helpommalla, kun ei kiellä tai rajoita. Harvoin lapsi on kuitenkaan liiemmin protestoinut vastaan, kunhan vain selittää asian kunnolla ja on itse jämpti. Jos vielä yhden jälkeen tulee vielä yksi, menee siinä jo lapsikin sekaisin, mitä yksi tarkoittaa. Pieni lapsi ei itse osaa kohtuudella syödä herkkuja. Se pitää hänelle opettaa. Tosin on luonnostaan niitäkin lapsia, joille ei juuri makea edes maistu. Meillä toinen lapsista on selvästi enempi herkkujen perään ja rajat on vedettävä hänen kanssaan tiukemmin. Toista ei juuri tarvitse rajoittaa. Jos herkkuhetkiä olisi harvakseltaan, en ehkä rajoittaisi lainkaan, mutta tämä joulukuu. Pari, kolme kertaa päivässä on jo liikaa. 

Sitten on oma lukunsa suklaajoulukalenterit, joita en ole koskaan ymmärtänyt. Jo se suklaa on mielestäni niin pahaa, ettei niitä voi syödä. Kauniimpia ovat ne kuvat siellä suklaan alla. Jouduin panemaan yksivuotiaamme suklaakalenterin jemmaan parin päivän jälkeen tajuttomien hepuleiden vuoksi. Yksi suklaapalakin voi selvästi olla lapselle liikaa. Niin, kuka hullu antaa yksivuotiaalle suklaata?! En minäkään olisi halunnut. Mutta kun lahjaksi sai, niin oli saatava maistaa. Tämä yksivuotias meinaa haistoi, että siellä on jotain hyvää. Kunpa joku keksisi ensi jouluksi kohtuuhintaisen xylitol-joulukalenterin. Niiden pitäisi oikeasti olla parin euron hintaista, jotta ne korvaisivat suklaakalenterit. Siihen asti tyydymme tähän ihanaan viimevuotiseen pahviseen löytööni. 

Meidän lasten todelliseksi herkuksi on muuten nyt loppuvuodesta osoittautunut passionhedelmä. Herkullista joulukuun jatkoa!