18. maaliskuuta 2016

Valmiina palmusunnuntaihin

Osa pitää palmusunnuntain virpomisperinnettä vain munan kerjäämisenä. Asenne ratkaisee, kunnon asut ja koristellut oksat saavat varmasti kenelle tahansa vähänkään vähempi tosikolle pienen hymyn huulille. Meillä virvotaan ja meille saa tulla virpomaan. Minusta on ihanaa, että on perinteitä ja saan olla välittämässä niitä myös omille lapsilleni. 





Me virvomme vain ystävien, sukulaisten ja tuttujen luona. Perinteen lisäksi on mukavaa viedä tutuille iloinen pääsiäistervehdys. Pajunoksalle ripustamme höyhenien rinnalle myös itse tehdyn kortin. Me ainakin aina muistelemme, mikä oksa tuli keltäkin, joten kortti helpottaa arpomista. Ihastuin tuohon itse tekemääni pupusapluunaan ja sen pajunkissahäntään. 



Rairuohot ei tahdo meillä riittävästi kasvaa, kun kissat lyhentävät niitä samaa tahtia kasvun kanssa. Siksi lapset saivat tehdä myös omat pääsiäiskulhot, jotka täyttivät sulilla, pajunoksilla, munilla ja tipuilla. Minä puolestani tein kukka-asetelman syntymäpäiväksi saaduilla ruusuilla, neilikoilla, koivun oksilla ja höyhenillä. Helminauhoilla kiinnitettävät höyhenet olivat tämän pääsiäisen löytöni, joita lastenkin oli helppo kiinnittää. 




Me olemme valmiina. Pääsiäinen saa nyt tulla! 


6. maaliskuuta 2016

Pääsiäisaskartelua

Panimme juuri rairuohon itämään. Hesarin pörssikurssisivut ja maitopurkki saivat uusiokäyttöä. Silmät tehtiin kahvinpavuista, nenä napista ja viikset niininarusta. 



Naapurin tyttö oli askarrellut hienon pingviinin, josta meidänkin tyttö innostui. Wc-paperirullasta ja äidin vanhoista paidoista syntyi hieno pingviini. Ei ihan pääsiäisjuttu, mutta kuitenkin...



Aiemmin viikolla teimme pahvilautasista eläimiä. Koti on taas täynnä yhtä sun toista lasten tuotosta!


Joko teillä rairuohot itävät?