25. huhtikuuta 2016

Voiko metsäretkiin kyllästyä?

Luulenpa ettei! Me tehdään niitä joka viikko, usein useampi. Lapsille riittää pienikin metsäpläntti, mutta on ne pidemmätkin retket eväiden kanssa aina vain yhtä mukavia. Tänään lapset saivat ottaa mukaan kolme pientä lelua, jolla leikkiä metsässä. Käveleminen, juokseminen, hyppiminen ja tutkiminen vei kuitenkin voiton ja lelut pysyivät kassissa.

2- ja 4-vuotiaiden lasten kanssa pystyy jo kunnolla tarpomaan poluilla ja umpimetsässä. Pyöräillen pääsee täällä Espoossakin aika nopeasti aina uuden metsän laitamille. Metsässä liikkuminen on pienille lapsille superhyvää liikuntaa, jossa myös etäisyydet hämärtyvät. Tuskin saisin esim. tytärtäni kävelemään tiellä niin paljon, kun hän metsässä kävelee. Maasto on epätasainen ja tekee hyvää tasapainolle, koordinaatiolle ja oman kehon hahmottamiselle. Metsässä myös aistit herkistyvät ja hiljaisuus tai tuulen humina hivelee korvia ja mieltä. En yhtään ihmettele, että tutkimuksissa on havaittu metsässä liikkumisen saavan parempia hoitotuloksia mielenterveyssairauksien hoidossa lääkehoitoon verrattuna. Eikä tule negatiivisia sivuoireitakaan. Luonto vaikuttaa positiivisesti myös esimerkiksi verenpaineeseen, allergioihin, lihasjännityksiin, stressitasoihin, häiriökäyttäytymiseen ja puolustuskykyyn iästä riipumatta. 

Tässä meidän tämänpäiväisiä retkikuvia Kauniaisten Kasavuorelta.









Mukavaa alkanutta viikkoa! 

Hikiliikkujaa voit seurata myös Facebookissa ja Instagramissa

18. huhtikuuta 2016

Perheleiri

Neljävuotiaamme on odottanut huhtikuuta kuin kuuta nousevaa. Ensin oli lapsimessut ja pian sen jälkeen seurakunnan perheleiri. Tämä oli jo meidän neljäs kerta yön yli kestävällä perheleirillä Hvittorpissa Kirkkonummella. Leirillä on mukavaa yhteistä tekemistä: ohjattua perheliikuntaa, musiikkituokio, askartelua, muovailua, ulkoilua, leikkiä, hartaustuokio jne. Lisäksi äideille on tarjolla hierontaa, tuote-esittelyjä ja saunahetki. Kaikki on täysin vapaaehtoista ja jokainen touhuaa juttuja omassa tahdissa ja omien rytmien tai voimavarojen mukaan. Vain ruoka-ajat ovat yhteisiä ja niitä pitää noudattaa. Ihanaa mennä valmiiseen pöytään! Ohjaajat ovat tytön päiväkerhosta tuttuja ja aivan ihania, huomioivia ja hoivaavia tätejä. He leikkivät lasten kanssa, ja itse saa juoda vaikkapa kahvin rauhassa.

Me olemme pitäneet leireistä kovasti. Niin kovasti, että neljävuotias tosiaan kyselee pitkin vuotta, milloin tänne taas pääsee. Olisi kivaa jos joskus joku ystäväperhe lähtisi meidän mukaan ja lapsilla olisi siten tuttuja leikkikavereita ja itselläkin illaksi joku saunajuorukaveri. Kaikki lapset käyttäytyivät leirillä todella hyvin, myös meidän kullannuput. Leirillä saa riittävästi huomioita, on touhua ja tohinaa sekä pitkät käytävät mitä juosta, joten unikin tulee nopeasti. Ja yö muualla kuin kotona äidin vieressä on lapsista hauska juttu. Minä ainakin pääsin helpommalla kuin kotona ja mies ihmettelikin kotiin palatessamme, kuinka voin olla näin hyvällä tuulella! 











Leirin väsyttämä pikkuinen nukahti suloisesti syliini sohvalle ja jatkoi unia vielä itsekseenkin.

Kenelle, kenelle ojennan käteni?
Ketä saan, ketä saan auttaa päivittäin?

Sinulle, sinulle ojennan käteni. 
Sua saan, sua saan auttaa päivittäin. 

          - Pirkko Halonen

17. huhtikuuta 2016

Lapsimessut 2016

Äiti, äiti, onko tänään se päivä?
On, tänään on lapsimessut. 
Jee, tää on mun onnen päivä!

Näin alkoi meidän aamu neljävuotiaan osalta. Aika liikuttavaa! Tässä meidän messujen parhaat palat kuvina, lukuunottamatta kaikkia temppuratoja, joiden vauhdissa vanhemmatkaan ei meinannut pysyä... Kiva päivä, vaikka sairaasti oli porukkaa messuilemassa. 



Tomaatteja ja mansikoita istuttamassa.




Satu Sopanen ja Tuttiorkesteri oli ihan paras. Tässä leivotaan jättipiirakoita. 


Ostimme messuilta joitain urheiluvälineitä. Vaatteita olisi ollut kiva pysähtyä katsomaan, mutta nyt mentiin täysin lasten ehdoilla. Enkä ehkä itsekään olisi jaksanut jäädä niitä liiemmin penkomaan! Päivän päätteeksi suuntasimme miehen kanssa kaksistaan Mäntsälään rentoutumaan appivanhempien tyhjään taloon. Äitini jäi siksi aikaa lasten kanssa meille. En paljoa kiitollisempi voisi juuri nyt olla! Ehkä sitten, jos saisi jättipiirakkalaulun pois soimasta päästä...

Iltakävelymaisemat
 

15. huhtikuuta 2016

Kun kaikki ei mene kuin Strömsössä

Pikkulapsiarki on parhaimmillaan aivan ihanaa, lapset ovat hauskoja ja päivät menee leppoisasti. Parhaimmillaan lasten raivareita ei tule kuin muutamat ja aurinkokin paistaa ulkona. Parhaimmillaan pystyy kyläilemään ystävien luona ja juoda kahvikupposen lasten leikkiessä. 


Sitten on niitä päiviä ja kausia, kun haluaisi vain vetää peiton korville ja painua talviunille kesken kevättä. Meillä on nyt sellaista. Tai onhan tätä jatkunut jo melko pitkä tovi. Onneksi olen perusluonteeltani positiivinen, mutta tuntuu, että se ilon kaivo on pian taas imetty tyhjiin. 

Hoidimme elisiltana vähän turhan myöhään taloprojektiin liittyviä asioita. Sitten en saanut unta kivuistani johtuen, pyörin pari tuntia. Kuopus on alkanut näkemään jotain painajaisia. Ehkä pieni nuhakin haittaa unia. Hän tuli viereen, pyöri ja potki tunnin, kunnes veimme häntä seuraavat pari tuntia viiden - kymmenen minuutin välein omaan sänkyyn. Tämän episodin jälkeen nukuimme pari tuntia, kunnes esikoinen heräsi särkyjen kanssa hierottavaksi. Rikkonaisia öitä viikkotolkulla. Ihailen teitä, jotka lähdette tällaisen jälkeen töihin. Huh!

Mies lähti aivan zombina töihin unohtaen mm. lompakon ja työpaikan kulkukortin kotiin. Jo toistamiseen viikon sisällä. Minä puolestani jäin sänkyyn särkyjeni ja väsymyksen kanssa, vaikka lapset olivat jo hereillä. He viihtyvät onneksi hetken itsekseen Pikku Kakkosta katsoen. Tyttö konttasi liikkuessaan, sillä jalat eivät kärsineet kävellä. Minä yritin hieroa sen, mitä omilta käsikivuiltani pystyin. Ei paljoa naurattanut. 

Aamupäivästä kävimme tytön labrakokeissa. Lääkärin parkkipaikka oli aivan täynnä, viereisen leipäjonon vuoksi varmaankin. Vartin odottaminen jälkeen saatiin pysäköityä. Labrassa oli noin 40 ihmisen jono. Onneksi lapset ohittavat aikuiset, hermoni eivät olisi tänä aamuna kestäneet kovin pitkään viihdyttää lapsia ankeassa odotustilassa. Labrassa tyttö huusi kuin hyeena jännityksestä. Parin vuoden takaiset kamalat muistot repivät yhä hänen mieltään. Hän osaa jo itse vaatia labraan mennessä pienen perhosneulan ison sijasta. Kaikki meni onneksi tällä kertaa hyvin. Tyttö kertoi hoitajalle haaveammatistaan verikokeiden ottajana. Verikokeiden jälkeen tytöllä on ollut tapana saada Eskimo-jäätelö. Tänään kahvilan jäätelöt olivat loppu. Kuinkas muutenkaan. Autolle palatessa kännykkäni tipahti ja kännykän lasi meni sirpaleiksi. Sitten huomasin jonkun kolhineen autoni peilin kasaan. Itku, tai oikeastaan itkupotkuraivarit, eivät enää olleet itseltäni kaukana...

Ystävä sattui pyytämään meitä luokseen leikkimään ja lounaalle. Paremmin ei olisi voinut ajoitus sopia. Jäätelöt haettiin kaupasta. Hyvä ruoka ja seura, parempi mieli. 

En kaipaa sääliä, vaan oikeastaan haluan kertoa, että nauttikaa ja arvostakaa pieniä, tärkeitä ja mukavia asioita arjen harmauden keskellä. Niin itsekin pyrin, vaikka elämämme ei ole hetkeen ollut ihan helppoa sairastelujen vuoksi. Onneksi moni muu elämän osa-alue hymyilee. Kohti seuraavaa yötä...

Hyvää viikonloppua kaikille! 



12. huhtikuuta 2016

Suomen lasten metsäretkipäivä

Lintujen keväinen konsertti,
rentouttava, soliseva joki,
kasvoja lämmittävät auringonsäteet,
nupuilla olevat hennot kukat,
kasa pupun papanoita,
kostean maan tuoksu,
maa aarteita pulloollaan.

     Hyvä seura,
     pienet eväät,
     iloiset naurut ja linnun laulut.
     Mielen ja luonnon harmonia.
     Mitä sitä voi juuri nyt enempää toivoa?







Tänään 12.4.2016 viettään ensimmäistä Suomen lasten metsäretkipäivää. Helsingin yliopiston nimeämä päivä sai monien koulujen ja päiväkotien lisäksi meidätkin innostumaan metsäretkestä, vaikka käymme metsässä lähes päivittäin muutoinkin. Teimme lähes kolmen tunnin retken. Noin kolmen kilometrin matkat taitoimme pyöräillen ja perillä kävelimme vielä pari kilometriä. Ihanaa, kun kaksivuotiaskin jaksaa jo itse kävellä ja selviytyy haatavassakin maastossa. Ihanaa myös, miten lasten luovuus pääsee metsässäkin valloilleen, kun antaa sille tilaa, eikä vain kiellä ja rajoita, vaikka vaatteiden likaantumisen pelossa. Pidän kaikista vuodenajoista, mutta kyllä kevät vaan on joka kevät yhtä ainutlaatuinen kylmän talven ja varsinkin harmaan lopputalven jälkeen.




Metsä antaa aina enemmän kuin osaan kuvitella! 

9. huhtikuuta 2016

Kevätmessut

Käytiin tänään äidin ja siskon kanssa Helsingin messukeskuksessa kevätmessuilla. Minua kiinnosti rakennusprojektiamme silmällä pitäen porrasvalmistajien sekä kylpyhuonetoimittajien tarjonta. Mutta tämä osoittautui isoksi pettymykseksi. Rakennuspuoli oli omiin tarpeisiini nähden hurjan suppea. Sen sijaan messujen kukkaloisto oli häkellyttävä. Harmi, että monet kesäkukat eivät ihan vielä säily ulkona. Siksi tyydyin pääasissa vain ihailemaan.

Ihastuttavan hento tarhakylmänkukka

Minun uusi lempparini, herkkä leinikki.

Kylpijän paratiisi. Anoppi hoi, vink vink :D



Ensi viikolla suuntaamme jälleen Messukeskukseen, kun vuorossa on lapsimessut. Facebook-sivuillani on vielä huomisen päivän voimassa arvonta, jossa voit voittaa lipun lapsimessuille.  

6. huhtikuuta 2016

Elossa ollaan

Täällä on ollut kovin hiljaista. Mutta sille on aika hyvä syy. Meidän perhettä on koeteltu viimeisen pari vuotta terveyden osalta, vaikkei se ulospäin näykään. Olen koko ajan toiveikkaana ajatellut saavani tilanteesta lisää tietoa. Mutta koska moni asia on ollut yhtä mystistä viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, en ole osannut ja halunnut asiaa esiin tuodakaan. 

Kulunut vuosi on ollut erityisen raskas omien oireiden pahentuessa, epätietoisuudessa ja hoitomuotojen kokeiluissa. Kukaan ei ole ollut hengen vaarassa, mutta krooninen kipu on osoittautunut käsitystäni kamalammaksi. Nivelsäryistä olen täällä aiemmin muutamaan otteeseen ohimennen maininnut. Oma krooninen kipu sai alkuvuodesta nimen, fibromyalgia, mikä toi helpotuksen ymmärtää omaa olotilaa. Kuvittelin meinaa olevani tulossa jo hulluksi. Vielä iso kysymysmerkki leijailee neljävuotiaan neljä vuotta kestäneiden kipuoireiden yllä, mutta jokin harvinaisempi reumasairaus sekin lienee. 

Piinallisesta epätietoisuudesta huolimatta terveydenhuoltojärjestelmämme on antanut meidän perheellemme paljon hyvää. Toki minulla on muutama käsittämätön tapaus takaraivossa, mutta annettakoon ne olla. Asiallisesti kun itse asioi, saa myös yleensä hyvää palvelua takaisin. Olemme viimeisen parin vuoden aikana nähneet lähes koko terveydenhuoltojärjestelmämme tarjonnan. Meillä ei ole minulle tai lapsillemme sairausvakuutuksia, sillä ajattelen, että olemassa oleva järjestelmämme on riittävän laadukas ja sen kuuluu hoitaa ja antaa jokaiselle yhtä laadukasta terveydenhuoltoa. Vakavimmassa sairauksissa ohjattaisiin kuitenkin julkiselle puolelle hoitoon. Yksityisellä ravaaminen voi olla loputon suo, vaikka hoitoon pääseminen olisi taatusti siellä ripeämpää kuin julkisella puolella. Säästetyillä vakuutusmaksuilla voisin halutessani käydä aika monta kertaa yksityiselläkin hoidossa, jos kokisin, etten tarvittavaa hoitoa muutoin saa. 

Kipuilut ovat tehneet melko merkityksettömäksi ja voimattomaksi kirjoittaa blogia. Voimavarat ovat menneet arjen pyöritykseen. Kipuilu on toisaalta opettanut nauttimaan paremmista päivistä hymy huulilla ja näkemään kauneutta hyvin pienissä, yksinkertaisissa asioissa. On mahtava tunne, kun jaksaa laittaa pyykit väsymättä tai käydä kävelyllä ilman, että siitä seuraa viikon tai viikkojen kipuilua. Kipuilu on opettanut minut myös pysähtymään ja nauttimaan juuri tästä hetkestä. Saan luonnosta ja ulkoilmasta hurjasti voimaa ja siksi olen usein pysähtynyt nappaamaan voimaannuttavista näyistä myös kuvia. 






Jokaisella on elämässään omat haasteensa ja meille se on valitettavasti terveys, krooninen kipu. Terveys ei ole kaikkille itsestäänselvyys ja siihen ei välttämättä itsekään pysty vaikuttamaan, kuten meidän tapauksessa kävi. Onneksi aamu valkenee joka aamu, vaikka juuri nuo aamut ovat meidän perheessä kivun kannalta ne kaikkein haastavimmat. 

Nautitaan elämän pienistä asioista, hymyillen!