Perheleiri

Neljävuotiaamme on odottanut huhtikuuta kuin kuuta nousevaa. Ensin oli lapsimessut ja pian sen jälkeen seurakunnan perheleiri. Tämä oli jo meidän neljäs kerta yön yli kestävällä perheleirillä Hvittorpissa Kirkkonummella. Leirillä on mukavaa yhteistä tekemistä: ohjattua perheliikuntaa, musiikkituokio, askartelua, muovailua, ulkoilua, leikkiä, hartaustuokio jne. Lisäksi äideille on tarjolla hierontaa, tuote-esittelyjä ja saunahetki. Kaikki on täysin vapaaehtoista ja jokainen touhuaa juttuja omassa tahdissa ja omien rytmien tai voimavarojen mukaan. Vain ruoka-ajat ovat yhteisiä ja niitä pitää noudattaa. Ihanaa mennä valmiiseen pöytään! Ohjaajat ovat tytön päiväkerhosta tuttuja ja aivan ihania, huomioivia ja hoivaavia tätejä. He leikkivät lasten kanssa, ja itse saa juoda vaikkapa kahvin rauhassa.

Me olemme pitäneet leireistä kovasti. Niin kovasti, että neljävuotias tosiaan kyselee pitkin vuotta, milloin tänne taas pääsee. Olisi kivaa jos joskus joku ystäväperhe lähtisi meidän mukaan ja lapsilla olisi siten tuttuja leikkikavereita ja itselläkin illaksi joku saunajuorukaveri. Kaikki lapset käyttäytyivät leirillä todella hyvin, myös meidän kullannuput. Leirillä saa riittävästi huomioita, on touhua ja tohinaa sekä pitkät käytävät mitä juosta, joten unikin tulee nopeasti. Ja yö muualla kuin kotona äidin vieressä on lapsista hauska juttu. Minä ainakin pääsin helpommalla kuin kotona ja mies ihmettelikin kotiin palatessamme, kuinka voin olla näin hyvällä tuulella! 

Leirin väsyttämä pikkuinen nukahti suloisesti syliini sohvalle ja jatkoi unia vielä itsekseenkin.

Kenelle, kenelle ojennan käteni?

Ketä saan, ketä saan auttaa päivittäin?

Sinulle, sinulle ojennan käteni. 

Sua saan, sua saan auttaa päivittäin. 

          - Pirkko Halonen