Lähes kuukauden vanhassa Suomiko maailman paras maa olla äiti? -kirjoituksessa on paljon sellaista, joka jäi takaraivooni kolkuttelemaan. Muutaman kaverin Facebook-seinällä käytiin tästä myös asiallisen hyvät keskustelut. Siksi ajattelin jakaa näiden sanomaa näin äitienpäivänä vahvistamaan äitiyden iloa!
Tekstissä todetaan, että äitiyteen sopeutuminen on Suomessa erityisen hankalaa. Meillä on valloillaan yksin pärjäämisen kulttuuri ja sukulaissuhteiden ylläpito ei ole lainkaan trendikästä. Ne ovat esteenä äitiyden vahvistumiselle. Me suomalaiset jaamme herkästi neuvoja ja ohjeita, mutta todellista tukea ja apua niukasti. Äidit sinnittelevät turhan pitkään omillaan ja pyytävät apua vasta kun on aivan pakko. Heikkoutta ja jaksamuutta ei saisi näyttää. Ei ainakaan, jos lasta on toivonut erittäin hartaasti.
Kyllä minä pärjään -asenne on tuttu itsellekin. Vaikka meillä on turvaverkostoa, joka kerta hoitajaa tarvittaessa pohdin, ketä uskallan vaivata ja missä järjestyksessä aloitan kyselykierroksen. Pakon edessä olen oppinut ottamaan apua vastaan ja pyytämäänkin sitä kokematta itseäni huonoksi äidiksi. On selvää, että tulee tilanteita, joihin äiti ei voi lapsiaan mukaan ottaa. Lisäksi tiedetään, että äiti voi paremmin, jos saa säännöllisesti myös hetken omaa aikaa ilman jatkuvaa toisten tarpeiden tyydyttämistä.
Jokaisella sukupolvella on ollut hieman erilaiset äitiyden haasteet; toisilla äitiysloma oli lyhyt tai jopa olematon, toisten piti keittää sideharsovaippoja yhtenään jne. Ja sitten on tämä meidän ikäpolvi, jossa verkostot ovat pienet ja pärjäämisen paineet suuret. Nykypäivänä olet vanhempi, jonka on oltava koko ajan käytettävissä ja huolissaan, koska muita ei ympärillä ole. Istut lapsi sylissä pöntölläkin. Toisen lapsen synnyttyä äitiys on jo helpompaa, kun seurana on edes esikoinen. Harva haluaa lastaan välttämättä pitkäksi aikaa hoitoon, vaan pikemminkin yhdet lisäkädet tyydyttämään lasten tarpeita tai aikuista jutteluseuraa arkeen. Eri aikakausien ongelmia on turha verrata edellisiin. Se ei johda mihinkään, vaikka saattaa perspektiiviä antaakin.
Facebook-keskusteluissa osa ehdotti äidin laittavan säästöön rahaa lapsen tuleviin terapiakuluihin. Terapia menee vähän niin kuin äitiyden takuun piikkiin. Hyväkin äiti jättää tahtomattaan ja huomaamattaan varmasti lapseen traumoja, joita on myöhemmin hyvä purkaa terapeutin kanssa, yleensä juuri äitiyden kynnyksellä. Eipä lainkaan huono idea tuollainen lasten terapiatili!
Äitiys on ihanaa ja antoisaa! Itse en vaihtaisi päivääkään pois, sillä haastavat hetket ovat opettaneet minua paremmaksi äidiksi ja ihmiseksi. Tänään äitienpäivänä, juhlitaan äitejämme siitä, että he antoivat meille mahdollisuuden elämään ja parhaimmillaan opettivat meitä myös elämään sitä! Pidetään yhdessä huolta äideistä ja tulevista sellaisista sekä tietenkin tärkeimpänä itsestämme! Siten voimme vahvistaa äitiyttä ja jaksamme tukea myös muita.
Aurinkoista äitienpäivää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!