13. helmikuuta 2017

Ryhmä Hau -synttärit

3-vuotiaamme ei oikein osannut päättää järjestetäänkö hälle Ryhmä Hau vai Salama McQueen -synttärit. Ehkä kolmevuotiaalle ei ole niin väliä, onko synttäreillä edes mitään teemaa. Mutta koska meillä oli aikaa ja lapset tykkäävät askarrella, saatiin teeman avulla muutamaksi päiväksi mukavaa puuhaa! Tärkeintä kolmevuotiaalle oli kuitenkin ylipäänsä synttärijuhlat, kermakakku ja paketit.

Ryhmä Haun myötä taloon saatiin myös väriä. Servetit valittiin Toman mukaan, samoin tulppaanit Rollella ja Kajalla höystettynä. Pöytäliinat valittiin Rekun mukaan ja ilmapalloihin valikoitui vähän kaikkia. Tarjolla oli mm. Kajan keittoa, Vainun vattukakkua, Toman tikkuja, Sampan suolaisia muroja, Rekun ruokaa ja Rollen Runebergejä. 

Juhlimme juhlat kahdessa osassa, mutta saman päivän aikana. Sukulaiset tulivat lounaalle ja kakkukahveille, ystäväperheet iltapäivällä. Kyllä illalla lapsille ja itsellekin uni maittoi!









Perinteinen aasin häntä vaihtui Toman merkkiin.
Seuraavaksi juhlitaan Ystävänpäivää! 
Yhtä juhlaa tämä elämä ❤

9. helmikuuta 2017

Ystävänpäiväkortteja ❤

Ystävänpäivä lähestyy... vielä ehtii postittamaankin! Tässä meidän 2- ja 5-vuotiaiden tämänvuotisia aikaansaannoksia.



Minun ystävilleni tai lasten aikuisille ystäville teimme teekupit. 


5-vuotiaallamme on kolme erityisen hyvää ystävää. He kaikki muuttivat kuluneen puolen vuoden aikana naapuristamme pois. Kaksi heistä kahden-kolmen sadan kilometrin päähän ihan eri puolille Suomea. Huomaan, että itselläkin on ikävä näitä lasten ystäviä, erityisesti lapsen ikävän myötä. Lapsi ei osaa kauheasti ikävästä puhua, mutta sen aistii. Eilen se purkautui piirtäen ja kuva päättyi aivan tyynyn viereen sängyn reunalle.


Hyvää ystävänpäivää! ❤ Muistathan sanoa sen elämäsi tärkeimmille ihmisille!

5. helmikuuta 2017

Vanhempien ja lasten roolit vaihtoon

Pitkä aika, kun olen viimeksi tänne kirjoittanut. Ja lapsetkin on siinä ajassa kasvaneet hurjasti. Niin isoiksi, että meillä on yli viiden vuoden tauon jälkeen vanhemmatkin saaneet nukkua kokonaisia öitä. Ja niin isoiksi, että viime viikolla kun me vanhemmat olimme saunan jälkeen lapsia väsyneempiä, sovimme, että lapset saavat lukea meille iltasadut. Me aikuiset valitsimme kirjat ja lapset lukivat ne, molemmat yhden kirjan muiden kuunnellessa. Olipa hauskaa kuunnella erityisesti kohta kolmevuotiaan tarinointia. Varsin hyvin hänelläkin oli satu jäänyt mieleen ja osasi sitä kertoa. Kesken tarinoinnin muistin, että meillä on pyykit ripustamatta kuivumaan. Lapset halusivat hoitaa ne keskenääm, kun me vanhemmat jäimme nukkumaan. Mies huuteli vielä vesilasia sänkyyn ja palvelu pelasi. Lapset olivat ihan innoissaan vanhempien roolissa ja me puolestamme nautimme väsyneinä lasten asemasta.

Pyykit oli ripustettu käsittämättömän siististi. Minä nukahdin jossain vaiheessa ja mies lupasi katsoa, että lapset pääsevät turvallisesti unten maille.

Aamulla lapset palasivat innoissaan vielä edellisen illan tapahtumiin ja toivoivat, että näin tapahtuisi toistekin. Itse asiassa tällainen oli kasvatusmielessä oikein opettavaista molemmin puolin. Lapset nauttivat saadessaan vaikuttaa ja ottaa sopivasti vastuuta.

Tänä aamuna puolestamme heräsimme siihen, kun lapset kävivät itse vessassa, petasivat sängyt, pukivat päälle, valmistivat aamiaista ja laittoivat pikkukakkosen päälle. Vielä jokunen hetki sitten, en voinut uskoa, että tällaista koskaan tapahtuisi. Isoja askelia pienille ihmisille.


Oletteko te koskaan kokeilleet vaihtaa rooleja lasten kanssa? Pitivätkö lapset?